Olen matkalla
niin kuin me kaikki
syntymästä kuolemaan
odotetusta odottamattomaan.

Tapaan ihmisiä
värittömiä ja niitä
jotka saavat minut värisemään.

Ylitän puroja
kylmä vesi nilkkoja hivellen.

Löydän polkuja
ja kadotan
viittoja, oksanhaarukoita,
ystäviä.

Kuljen, kuulostelen
varpujen raksahduksia,
mustarastaan kosiskelua.

Paljaan jalan alla
kivet pyöreät, kulmikkaat, litteät.

En tiedä huomisesta
mutta nyt
nyt on evästauon aika.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla