Muinaismuisto

Muinainen rakkaani.
Sinä levoton, peloton...
Minä kurkoitin Sinuun,
kuin kukka aurinkoon avautuu.
Iskimme tulta
toistemme silmiin.
Lensimme pilviin...

Se levottomuus,
mikä meissä kyti;
se magneetti,
meitä yhteen veti.
Kiinni pitää ei voinut!

Muistan sen päivän,
kun pyöritit minua.
Yltiöpäisessä riemussa,
kieputit ilmassa.
Olimme nuoria...

Olet mennyt pois
jo aikaa sitten.
Minä vanha olen,
ja yksinäinen.
Monta rakkautta elänyt.
Joskus muistan Sinut.

Yönä yhtenä uneeni tulit,
kuin et koskaan ennen.
Sydämessäni
taas Sinut tunnen.

M. Marketta