Nää askeleet

Vesisadetta säätiedoissa taas,

pimeä märkä mielen laskee.

Kun uusi päivä avautuu ja

taivaanrannast valo aukenee.

Kuin toinen elämä sinne kutsuis

lähden liikkeelle kiiruhtain 

 siis suunnata alan askeleeni

Kirjastotalon puistoon uuteen.

Ja Vanhan kirkon kupeessa

siinä vartiota pitää Kivi ..muhkea,

 hän Aleksis on Suomalaisuuden luoja

 Isä Seitsemän veljeksen!

Pauhu kosken rantaan kutsuu

tuosta alas ja veteen katson

noiden eläväisten pärskyin kera

 kuin kuohuissa pyörisin

mieles ilo ja onnentunto tuosta,

oonhan mää täällä syntynyt ja

Manse paikkani on maailmassa.

Tää kotikaupunki ja Tammerkoski ihana

sen vahvuus kuohuissaan soi ja 

noissa kävelysiltoin rakkauslukoissa,

ne kiinni on ja omaa kieltään puhuu,

ikuinen on rakkaus ja pysyy 

joka sinetil on iän pitoo.

Kukaan ei niitä

 sillankaiteesta irti saa,

siinä lukittuna...lupaus..

kaiken kestää Rakkaus