Niin paljon se sattuu

Hiljainen on ilta yksinäisen,
ei tule enää aamua loistavaa.

Kyyneleet vierien poskellain, mietin vain sinua rakkaimpain.
Miten yhdestä hetkestä, voi muuttaa koko elämän.

Suru raastaa sydäntäin,
niin suuri kun sydämeni onkaan, niin suuri on tuskakin.

Ikävä vie voimani, kaipuu murskaa sydämeni.

Kuka poskelleni illalla suukottaa ja hyvää yötä toivottaa.
Kuka minut lämmittää, kun lumi peittää maan.
Kuka minua lohduttaa, kun kyynel vierii poskellain.
Kenen viereen käperryn, kun läheisyyttä kaipaan.
Kuka yhteistä unelmaa, voi kanssani koettaa saavuttaa.