Nimetön1
Surun aalto tunkee pääni lävitse,
niinkuin olisin juuri menettänyt kevään.
Iloinen auringonpaiste muuttuu synkäksi sateeksi,
elämän junassa ei rakkaudelle ja toivolle ole paikkaa.
Yksinäisyys ja ikävä kulkevat käsikädessä,
hallitsevan hitaasti syntyy huomisen melankolia.
