Oivallus Jumalan lahjasta.

Kesken jouluruokien valmistuksen
istahdan ja otan kirjan käteeni
luen, havahdun iloon,
täyttää mieleni lepo ja rauha.

Uunissa porkkanalaatikko,
tuoksu tuo aavistuksen joulusta.
Mukiin otan kahvia,
hiljaksiin nautin.
Arjen ilon helmiä:
ei kolkuttele yksinäisyys,
ei velvollisuudet odota.
Rauha, ihana rauha valtaa mieleni.

Siinä ollessani oivallan, kuinka
onkaan armeliasta olla tässä
ja nyt, olla ihminen,
minä - ei kukaan muu, kokonainen.
Sydänalassa hyrisee ilo ja onni!
Onnea, armoa olla minä.
Täydesti, valmiina elämään!