Pakenija unen

PAKENIJA UNEN

On unieni maailma maailma värien.
Sinne suruja, ahdistusta pakenen.
Ei kysele, ei se moiti
ei mitään tahdo tietää elostani.

Se kulkee kuun valossa
sen hopeisessa sillassa
sylissä tuon öisen taivaan
avaruuden rannattoman.

Hiljainen, äänetön on se maailma.
Rauhan satama.
Värit mustat ahdistuksen maassa mataa
surun tummat sävelet niitä saattaa
ajaa pelko takaa.
Jos saa ilo vallan
liekehtii maalma.
Säkenöi riemua kirkas avaruus.
Aukeaa elo uus.

Ei kestä se
jo päivä kajastaa.

On mentävä
ei katso aamu yön tanssia.

.