Pariskunnan päiväkahvit

Lieköhän hellettä, kysyy lehteä lukeva akka.

Ukko ikkunan pielessä tihrustaa pakkasmittaria.

30 astetta, taetaa tareta, ee vilustuta nippa nappa,

murahtaa mies, kahvipöytään köpötellen käy ja

kauhoo kuppiinsa kourallisen pulmusokeria.

Eepä tarvihe vielä humelolle haatapaekkoo tilata,

yhä kuuluu ja näkkyy sokurikin sulavan suussa!

tirahtaa akka, persokupin silti ukolleen kaataa.

Mittee ne isossa mualimassa messoo ja melskoo?

utsii ukko, harvakseltaan huokaa, akkaansa katsoo.

Sottoo, sottoo, ja vielä kerran, surmoo ja sottoo

ee immeinen raahassa, rakkauvessa ikuna ellee ossoo,

marisee akka, tarkkaan tutkiskellen ukkoa vilkuilee,

hetkisen siinä hihittelee, ja pian jo aivan kikattelee:

Out kuin töyhtöhyyppä, kulumakarvatkin pörhistelee,

mihinkähän miekii kanssais jouvvun, kelevon kutale?

Häh, havahtuu ukko, elohiiri vipattaa silmäkulmassa,

myö vaevaestalossa ihteemme passuutettaan ihan kohta,

sie kuvot, virkkoot ja akkain kanssa juoruvat kilivan -

mie ukkoin kanssa korttia lyön ja rollaattorirallia ajan.