Piharastas

Möki pihas pesi mustarastas,
yks siihe jäi sit asumaanki,
oroteli kai marjai kypsymist,
eikä iha malttanu orottaaka.

Eilenki se söi pualraakoi marjoi
hyväl halul.  Hualestui oikei,
kui se maha kestää semmost.
 Taitaa se sentää, ko o henkis.

Katteltii toisiimme metri pääst,
lintu puskast, mää puska viärest.
Ei se pois lähtöö suunnitellukkaa.
hiuka vaa vaihto paikkaas.

Luulee kai tuntevas mu nii hyvi,
ettei hätä o tämä näköne.
Vähä mää ajatteli laittaa pelättime,
mukko se ei pelkää minnuu, kui sitä?

Yks päivä se huahotti kanno pääl,
nokka auki ja höyhenet pörrös,
yritti varmaa jäährytel heltees.
Vei sil varis vet pahempaa jannoo

Kai se vähä ko oma piha kakarat,
niist pittää vähä hualtaki,
ettei ne telo  ittees tai muit
 ja antaa niil voileivä, ko o nälkä.