Pikku pullistelija

Aavan. laajan aron takaa
myrskytuuli puhaltaa,
borssikeitto hellal hajahtaa -
kait kaalikeitto parempaa,
vaik joskus pussihousuis parahtaa.

Lyhyeksi lännäksi
kasvoi arol pikku poika,
varovaksi veli varttui,
uteliaaksi urus urkeni,
ego ei vaan terveeks ehennyt.

Pääsi poika pälkähästä,
keksi uran uutukaisen:
puhui paljon puutaheinää,
pienempiään pelotteli,
kukkulansa kunkuks kipusi.

Silti aina kalvoi huoli,
kuinka valtaansa valjastaisi
maat ja mannut muut, kansatkin,
kuinka kunnioittais isommatkin,
pikku pullistelijan palkitsisi.

Tarinassa tässä teitä opetan:
vaik ois monta laistaan lasta,
jolla vaiva, viiraa vika vakava,
kompleksejakin kuormallinen,
eripoju, ekavekara, olet aina emollesi.