Pinnalla

Pinnalla vielä

Muistot ne pinnalla ihmisen pitää

kun ei ole enää liikettä mitään

missään  jäsenissä ei sydämen tienoilla

enintään rytmit,

nekin vain häiriötä syöttää

 ja mieleen pelkoon vyöttää.

Oli se aikaa nuoruuden kevyttä kuin 

keväisessä pellossa tanssiva lehti.

Voi miten silloin oli syksykin toisin,

 ylenmäärin nyt ruskan ilon värejä loisin.

Muistan sen hehkuvan punan

mik poskilleen nousi, 

kun aseensa tähtäimeen 

 sorsat järvellä sousi.

Viimeistä päivää onnellisena 

kuin sitä tiennyt se ei,

et muari sen eineeks äijälleen veis.

 Herttaisen eläimen, mikä paistiks

on luotu ja nautinnoksi ihmisen,

 kuin tuo pellolla sikalaumakin.