Pitkäperjantai

Kuratietä tallaan raskain jaloin.
Pälviä on vähän, paljon lunta,
lumi sulaa vasta pienin aloin;
kesä kaukana kuin unta.

Mielikin on tänään harmaa,
päivä pitkänperjaintain.
Vähän elämässä varmaa,
kuolema ja kärsimys on vain.

Silloin kuulen äänet kevään
keskellä maan marron.
Astun metsään hymyilevään;
siellä kevät jota varron.

Näen kyyhkysparin lennon,
sekä hypyt mustarastaan;
kuulen viserryksen hennon
tulevan jo kesää vastaan.

Peipon laulu riemullinen
kuuluu kauas, kuuluttaa
läpi metsän, taivaan sinen:
Kohta kukkii koko maa!

Pian pääsiäinen koittaa,
siteet kuoleman ei kestä.
Voima elämän ne voittaa,
eikä mikään sitä estä!