Pysähtynyt aika

Aika pakkaa tunteja päiviksi, kuukausiksi.
Miten minulla ei ole edellisestä pääsiäisestä
mitään muistoja.

Rakkaani laitoimme pääsiäisruohon kasvamaan. Yhtään ei itänyt. Kuin kaikki olisi muuttunut sen jälkeen, kun sinä lakkasit olemasta.

Et enää kävele huoneen poikki. Et hymyile, et opasta minua
asioissa joita en osaa.

Kun jotain on iäksi poissa. Kosketus, nauru toisen läsnäolo. Tänään kirpaisi niin syvältä. Rakas minä pelkään tulevaa kesää. Kuinka minusta tuntuu pahalta että sinulta jäi niin paljon kokematta näkemättä.

Muutoksia en ole pystynyt tekemään. En edes poistamaan numeroasi puhelimen muistista. On päiviä että minun täytyy pinnistää että muistaisin hymyilevät kasvosi.

Kuvat ne toisivat sinut mieleeni, mutta ne ovat liikaa. Kuin pysäytetty hetki, joka on pysäytetty ikuisesti, ja kuitenkaan en voinut hetkeä pysäyttää, muuttaa tapahtunutta.

En kelata taaksepäin en eteenpäin. Minä pelkään että unohdan, ja vielä enemmän pelkään etten unohda.

Aika armahtaa, sen tekee myös korkeampi voima. Yhtään unta en sinusta en ole nähnyt. Unessani et ole ilmestynyt.

Haudallasi olisin halunnut käydä pääsiäisenä, mutta rakas en pystynyt. Kaikki on liian keltaista, sinun lempivärisi. Liikaa keltaisia kukkia.

Mutta rakas ensimmäinen pääsiäinen ilman sinua. Joulu oli yksinäinen ilman sinua. Minä odotan ja minä pelkään kesää.
Kaikki on mennyt niin nopeasti. Juhannusta sinä et ehtinyt näkemään, ja tästä juhannuksesta tulee toinen ilman sinua.

Minä kaipaan sinua niin paljon...