Rakas risti ja riesa, runoilija

Hemmo hetekassa haaveilee

hissukseen, harvakseltaan huokailee,

katse naulattuna kaukaisuuteen

runoilijamies herää päivään uuteen.

Liiterissä kirves ruostuu, nurmi rehottaa,

muusamuija miestä mulkaisee ja kehottaa:

Ylös, ylkäni ylväs - passiin ja sassiin -

lemmon lurittaja, nyt leivän perään lähdettiin!

Ei luoja laiskoja elätä, ennen sanottiin,

jos miehet makaa, talo palaa - se on niin!

Hemmo hetekassa alistuneesti huoahtaa,

takaisin arkeen uros utu-unistaan vaeltaa.

Hädin tuskin tassut tantereesta nousee,

heti rakkulat kouriin puhkee, niin tuntee,

vaikka työhön ei tarttua ehdi yhteenkään

jo kipeytyy kupeet, hiki virtana vierii yli pään.