Rakkaus on rypsiöljymme

Reumaiset sormet hamuaa

tilkkutäkin lomitse aamulla,

rakastaan etsii unten horteessa

ihmisen lapsi ihmisen lasta.

Suupielet ja huulet rutussa,

sadointuhansin sanoin, huokauksin,

ilmituonut tunteita, tunnelmia,

joskus kuiskannut: rakas, rakasta.

Harmaakaihinen haalennut katse

tavoittaa rakkaan tavan takaa

aamukahvipöydässä, lehden taitse.

Rakkaus on rypsiöljymme.

Lonkat naksuu ja polvet paukkaa,

henkikin pihisee ja keuhkoissa vinkuu,

silmissä heittää ja päätäkin jomottaa.

Silti, armaani, hitaaseen valssiin tuu.

Vielä maistuu suukkojen mesi ja hunaja,

yhä kuohahtaa kehoissa kiihkojen kosket.

Vaikka kaikki muu vietäiskin vanhuksilta,

jää aina jäljelle rakastamisen oikeus ja ilot.