Rannalla

Rannalla
pitkän matkan olen kulkenut tähän ikään,
mikään
ei liikuta liian syvältä
ei tunnu nuoruuden hurjalta hyvältä

elän kuivalla maalla yksinäni
nuoruus muistoina mielessäni
kaipuuta kuitenkin
tunnen jonnekin

yhteisen rannan tahtoisin

seison rannalla varpaat vedessä
aava ulappa edessä
aurinko aalloilla leikkii, kimaltaa
silmiä satuttaa
sinne tahtoisin uskaltaa
vesi pohkeita peittää
polvia houkuttaa

haluan elää ja uskaltaa
syvälle sukeltaa
katsoa pinnan välkyntää
joka veden ja tulen yhdistää

liukua pinnan alle ja yli
mielessä vain se syli
joka sulkee, suojaa
ja rakastaa
missä mieli levätä saa

sukeltaa tunteiden veteen
pohjaan asti
pintaan nousta ja luottavasti
kellua laskevan auringon alla
valopinnalla heijastavalla
nähdä pilvien yli

anna Elämä, vielä se syli
joka sulkee, suojaa
ja rakastaa
missä mieli levätä saa

ennen tähtiyötäni tummuvaa