rauniot

Katselen siristellen lumilinnanraunioita.
Mielessä talven hokema: voita, Voita! VOITA!

Nyt! Juuri NYT!
Tuo hanki kaikessa likaisuudessaan
loistaa minulle täydessä kirkkaudessaan
paljastaessaan
mäyräkoiran raatoja
ilman matoja
ja
hylättyjä salkkuja
tyhjiä kuin pölisevä umpikuja.

Nyt! Juuri NYT!
Ovat puhjenneet kukoistukseensa
kosteuden ja mätänemisen lemut
sekä
pienten pisaroiden yhdentymisen ja vapauden kemut.

Nyt! Juuri NYT!
Olen kala joka löysi evät.
Kevät, Kevät! KEVÄT!