Sankarikuusten metsä

Sankarikuusten metsä

Tapasin teloitettujen kuusten ruumiskasat
mieleen tulvi kuvat jostain sellaisesta
jota ei pitänyt koskaan olla

Tuoksui havupuiden tuore veri

Istuin kannolle
ja itkin
Sammalen heleä vihreys
kunnioitti vainajia

Olivat säästäneet
muurahaisten talon
se oli muurattu
ilmansuunnat huomioiden
kuuseen kiinni

Edesmenneen
pitkä kanto
seisoi suorana
kuin puretun talon
viimeinen pilari
suojaamassa
maan pieniä ahertajia