Sorsani

Jo kastui silmäni suolaveestä
kun ammuttiin sorsa nenäni eestä
Tuo kesäisen järven kumppani oiva
ei laulunsa ain niin ollut soiva

Siltikin elävää ikävä tullee
ol muotonsa komea - muhkee ja pullee
Olinhan antanut einestä hälle
sinisulka ystävälle

Oi metsämiehen jos syöttänyt oisin
ois tarina tää ehkä mennyt toisin
Ei lintua olisikaan ampunut hän
olis elohon jättänyt ystävän