Sydän piripinnassa

Heräsin turhan varhain, neljältä, tänäänkin,

sumut aivoista väkevällä kahvilla häivytin,

lukaisin lehden, aamun hämyssä hymysin;

on paljon mitä rakastaa jäljellä vieläkin:

On iloa, rakkautta, sydän piripinnassa yhä,

on vuodenaikoja, syksymetsän myrskyjä,

meren tyrskyjä, napsavia pakkasia, jäähilettä,

omaa kieltä, murteiden mehevää muhennosta,

taiteita, mielen ja käden kauniita kukkasia,

luontoa, mäntymetsiä, välkkyvettä veneen alla,

eläinkuntaa, mukaan lukien ketteriä kirppusia.

Paljon jää minulta äijäpahalta kertomatta,

sieluni syvyyksistä ylös ja ulos julkituomatta.

Väsynein jaloin vanhuuden polkuja hipsuttelen,

elämäni rakastettuja jo hyvästellen katsastelen

kun kuoleman kutsukuiskeen korvissani kuulen.