Syksystä kevääseen

Syystuulen riipimät koivupuut rivissä
lehdetönnä ne taipuilee tuulessa
lehdet keltaisina kulottuneella nurmella

Vesisade ilman jäähdyttää ja
harmaus lumisateeksi kasvaa
se valkeana maas valoa hohtaa

Puut talvitaakkansa kantaa
tyhjät oksat jäähelmiin peittyy
viel ne uljaina tuullessa taipuu

Ne valosta kauneuttaan jakaa
kunnes aika on talvesta päästää
ja uutta kevättä vastaan ottaa

Elämän kiertokulku kevään tuo
ja koivupuihin elämän
se vihreys on ensimmäinen
ja mieli kiitokseen herää