Syysilta

Näen kellastuvan viljapellon,
tunnen puhaltavan tuulen.
Syksyn lehtiä se pyörittää.

Syksy täyttymys on, luulen
elämän, luonnon. Miksi vellon
surussa, kun sen ymmärtää.

Multaan päätyy kaunein lehti,
täydellisin kukka, vaikka muut
kukat  tuskin puhjetakaan ehti.

Hedelmää kantaa harvat kovin,
ihmiset tai kasvit, puut
ja täällä kestävät vain tovin.

Tunnen että, outo suru
illan pimetessä tekee työtä,
kalvaen kuin kiven muru.

Sitten, hyvää yötä.