Syyskylvö

Vako syksyinen vetisenä lilluu,
ah! ja voi!
on paras sato jo korjattuna,
vuoskymmenet sit,
- kuka ties-
kun kylväjä niin nuori ja urhea,
kevätkylvön suoritti antaumukella,
hedelmälliseen mi vakoon,
jota apulannoin ei,
saastutettu oltu viel.

Vako syksyinen vetisenä lilluu,
ah! ja voi!
mutta ahnaana niin,
uutta tulemistaan mi vako jo vuottaa,
viljelyssä välivuodet,
vaolle uutta voimaa taas antaa,
taas nuori komea aura,
vanhaan vakoon mi ihanasti uppoo,
ja vako sykkii uutta elämää,
ja suuren ilon antaa,
kylväjälleen ja itselleen,
maaemolle ikuiselle.