Syysteitä
Viimeinen lehti kääntyy, alaston puu värisee.
Tunnen sumun suloisen tuoksun ja
aikamme ahdistuneen juoksun.
Syystuuli ulvoo ja sade huuhtoo kaiken pois.
ei ole muuta, kuin
yksi kuolema
yksi taivas ja
yksi maa.
Jumalaa onko häntä?
(SKS, KiA)
