Taivas on tulta

Aurinko laskee, taivas on kultaa,
hämärä hiljaa saapuu luo.
Taivasta katson; nyt se on tulta,
iltaruskon se ihanan suo.

Pakkanen kiristyy, ilta kun saapuu,
savut kohoaa korkeuksiin.
Siniseen hetkeen, luonto vaipuu,
illan hämyyn, rauhalliseen.

Luontoa katson, sydän jo sytyy,
on talvinen päivä loistossaan.
Ihmettä suurta; sisin nyt yhtyy,
taivaan tulesta uudestaan.