Toivon paluu

Kevät jo pitkällä valossaan

aamusta aurinko kirkkaana,

ken apeana miettis tahtoaan!

Tässä toivoa silmiin katsomaan.

Nää haaveet tallessa kaikki,

pian kielojen aika suvessa joutuu,

tuota aikaa kohti toivoni muistan

sen talletin kautta vaikeuksien

Tammikuussa talvea ajattelin

toivon asuvan tykönäni aivan

pois pakeni kotoa varkain,

en itkusta herennyt hetkeksi, en.

Jos palaisi, totuutta odottaa,

noin tiedän toivoni täyttyvän.

Kevät on kun sen aika saa!

Aika hetken ja haihtuu kesään,

mutta toivo kestäen pysyy.

Pian lähden taas kotoa

kolkutan toisen ovella,

josko tapaisin onnen sieltä.

Yhdessä kanssaan tulevan kohtaan,

 toivossa eläen matkaa tekisin.