Töllötollo talonväki

Moni mökki, koti tämänpäivän

yksinäisnä nuutuu, nyyhkyttää:

ei tuoksu enää keittiössä

hedelmät, marjat kotipuutarhan,

ei anti armas oman maan.

On tiskipöytä täyteen tupattu,

muovipakkaukset ilkkuen irvistää,

on halpisruoka hihnalla tehtaan tehty,

valmiiksi valjuksi makukin maustettu.

Ei keräänny enää perhe yhteen

puisen, pitkän pirtinpöydän ääreen,

ei risti käsiään, ei hartaana istu,

ei kiitä ketään lahjoista kivisen pellon.

Jos kuuluu niin kuuluu sattumalta,

liki vahingossa, sanat: kiitos, ole hyvä,

voisinko jotenkin auttaa, rakas,

mitä sinulle, kulta kallis, kuuluu..?

Töllötollo talonväki tämänpäivän,

kukin yksin, omalla tahollaan,

aivot, aistit, silmät tableteissa tapillaan,

äly äimänä älyttömissä älykännyköissä,

sadan tuuman televisioissa tanssii tähdet,

infoajan ihmisrukat ilkosillaan rellestävät,

väräjävä virtuaalihellu viehkon vaimon voittaa,

jää lasten tiedon, turvan takeeksi vain

välkkyruutujen vieraat varavanhemmat.

- Siksiköhän, siksiköhän

moni mökki, koti tämänpäivän

yksinäisnä nuutuu, nyyhkyttää..?