Tunnustus

Vuodet lipuivat ohi

kuin kirkkoveneet,

hitaasti ja harkiten.

Aina näytti ja tuntui

kuin vain enemmän

viisastuisit, kaunistuisit.

Usein ihmettelinkin,

miten yhteen ihmiseen

kiteytyi kauneus niin

henkinen kuin kehollinen.

Minä en vuosien myötä

ole kummemmin kehittynyt,

en viisastunut, en kaunistunut,

vakaasti vanhentunut vain.

Mutta rakkauteni riemu,

se kasvaa ja kasvaa,

sydänjuurista kumpuaa

minun kaipaukseni

kaunein kukkaistarha.

Tämän kaiken minä tunnustan.