Tuo nainen

Ihminen tuon tumman alistetun orjarodun
päivänä erään menneen ajan
kun hän arvonsa oivalsi aarteenaan

Työstä väsyneenä bussin penkkiin istui
siihen joka valkoihoisille oli varattu
Hän rohkea Rosa Barkc ihmisenä istui
arvonsa tietäen kuin toisetkin
tästä lähti puolustus mustien oikeuksien

Ei määritä ihmisarvoa ei oikeutta
väri ei ulkonäkö tapa kulkea
ei olosuhteet ei mikään muukaan
saa ihmisarvoa murentaa

On ihminen julistuksen arvoinen
hän vapautta vaatikoon tasa-arvoa
mikään ei loukata saa ihmisoikeuksiaan