Turhaanko taistelin?

Varteni ol`nuorena voimakas,
vasta kaksikymmenvuotias,
kun marssin, lauloin, pokkuroin,
hyökkäsin, ryömin, vyörytin,
tähtäsin.....laukaisin.
Lävisti luotini hyökkääjän.

Turhaanko puolustin, taistelin,
edestä rakkaan isänmaani?
Ei rautaristiä keikkunut rinnassain,
ei palopuheita pidetty päivilläin,
nilkutin vain puujalallani.

Turhaanko tapoin, taistelin,
pelkäsin, vapisin, rukoilin.
Kun käsky kävi - hyökkäsin,
mutta turhaako kaikki on nyt?

Nyt maatamme myydään jo pois,
jota vuosia verellä puolustin,
jonka edestä taistelin,
hyökkäsin....pelkäsin,
jonka puolesta jalkani menetin.

Turhaako kaikki ne vainajat,
sotalesket, orvot, me totainvalidit.
Turhaako tuo kaikki ollut on;
onko tilanne todella lohduton?

Jossain on aina vihollinen,
se kenties seuraa ja nukkuu vain.
Joskus se etäällä elämöi,
kenties lähelles`hiipii öin.

Tiedä et milloin ja mistä se lyö,
emme tienneet mekään silloin,
vaikka jotkut kai ties.
Joku piirsi uusia rajoja Euroopan,
joku piirtää niitä kai vieläkin.

Sinä nukut nuorukainen,
vaikka valveilla tulisi olla.
Nukun kai kohta minäkin,
veteraani vanha yksijalkainen.

Ehkä ymmärrät vielä tämän:
"Älä maatas sä myy,
älä rakkaita rantojasi.
Ne kalliita on ollut puolustaa,
kaikki nuo kolkat isänmaan".

Vihollinen voi tulla idästä,
lännestä.....idän ihmemaista.
Silloin maa kallis allamme jalkain
helpompi puolustaa on ain.

Vihollinen vie loput maasi,
se kielesi kauniin karkoittaa.
Tuon kaiken se tahtoi kerran,
miksi ei koskaan enää voisi?
Mieti ja valvo.....
jott`myöhä ei oisi.