Meri vaahtopäitä iskee rantaan,
myrsky kaiken repii maasta.
Mitä jäljelle jää luodon santaan
myrskyn työstä raivokkaasta?

Vielä jäljellä on hiekka, kivi,
joku ruohotupas niiden lomaan.
Yhä kestää kesän ruokorivi,
kiintyneenä paikkaan omaan.

Vasten tuulta, korkeimmalla
seisoo pensas piikkinen.
Paikalla niin vaikealla;
ihailen kun näen sen.

Pensas kituuttaen elä ei,
se keltaisena marjoo.
Enemmän kuin maasta vei,
se lahjanansa tarjoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla