Tyttö ja kyy
Oih luontoa!
Metsät, kalliot kutsuvat
on antimet sen mahtavat,
marjat, sienet, eläimet.
On siellä käärmeet kyyt
kiven kyljessä hiljaa,
ne lämmössä auringon majailee
siin menneen kesän kaipaus
Kuin sen silmät ois kyynelis,
taakseen tähyää ei nää
yhtään pohjetta jota tuikkais
silmin anovin ihailis
Hetkessä metsähiiren tavoittaa
herkkupalan vatsaansa nielaisee
toisen jälkiruuaksi kärpäsen
Joku kontallaan mättäällä edessään
näkee kyy pyllyn pyöreän
ja ihastuksissaan sihahtaa
Mut kas se ihana pyllypyöreä
miettimättä sotatilan avasi ja
suihkun kyyn silmille latasi
Kyyparka puolustautui ja siihen
hätään pyllyyn tuikkasi
hampaansa mehut mehevät
Sinne loveen kosteaan latasi
piikkinsä nokkelan pudotti,
alkoi kiljunta huuto ja meteli
tuskasta parkui pyllypyöreä
Heräsi siihen koko metsän väki
siihen riensi tontut ja maahiset
ja nokkelaan oksista paarit taitoi
pyllyn siihen kieritellen laittoi
Niin piipaa-autoon pyllyn saivat
antoivat hoitsut avun oivan
Noinko muistaa tylleröpylly
et ei sovi kyyn silmille pissiä
