Ukko ehtii akkoo
Konkkanokka kutjake Kuopijosta,
mies majastaa matalasta,
tajus tarpeesa tuannoe,
paperille päevälehe piirustel:
Sie impye imeläsuu,
rynnäkäs rallattaja,
lemmekäs laakerlanne,
keppeekinttune kanane,
missi muheva, miettiväene.
Mie uros urautumato,
rustooja rakkaasriimije,
lurittaja lemmelaaluje,
viksu, vappaa, viisaskii...
Nimim. "Etitää vellin keittäjee".
Venla Viola, vualee virvasilimä,
vienosti vastas vonkaamissee:
Kah, miepä kontijoneeto kaeno,
sinnuu, kontijoherroo,
käämää kuhun - Ootokummussa
onnes outtaa, orhisein...
Konkkanokka kutjake Kuopijosta,
mies majastaa matalasta,
oevat ohjeet ohtaluussa,
volokkarin vauhtihi valjastel,
tulj takalihoessa tyrkylle tallustel,
tyhjänperrää toohotti, tyttövä tiijustel.
Tirsku tupasensa takkoo tyttöne:
Mie ounki missi mehevä, mannermaene,
mie mänenki mieluummi miehelle muulle
kui konkkanokalle, kutjakkeelle,
pijä sie vellis ja patas, pölöjä priha,
pahkapiä, pahaene poekane...
Jo riutu, räöty reissumies,
rakkavutta rinta ruakku,
viäns volokkarinsa vastamäkkee,
Kuopijontietä kaavas kosija katos,
huuma huaveitte hiipu, hävis. Adijos!
