Vaarin viihdevuodet

Tekisipä mieleni kerran,

vielä edes yhden kerran,

viedä lettipää lemmittyni

polskan pyörteisiin,

ympäri hikistä tanssilattiaa

keinuttaa ja keikuttaa

kannat kunnolla kattoon.

Mutta eihän se enää käy -

kompurakampurat jalat jo on,

noidannuolet kupeita pommittaa,

keuhkot vinkuu ja vikisee...

Elämä opettaa, jos ei muuta,

niin hiljaa, hiljaa hiihtämään.

Tekisipä mieleni kerran,

vielä edes yhden kerran,

kultastani käsilläni kanniskella,

kesäisellä kukkakedolla kuhertaa,

kirmata ja keikistellä,

uljaana uroksena uneen uinahtaa

oman armaan kainalossa.

Mutta eihän se enää käy -

postinhaussa jo uupua meinaa,

porrasaskelmat yhä korkeammiksi käy,

aikomus armastelusta arveluttaa...

Elämä opettaa,  jos ei muuta,

niin hiljaa, hiljaa hiihtämään.