Väkevä maa

Maa, juurillensa juuttunut, pitkäksi iäksi jäänyt.
Kansa kurjuudessa kulkenut, leipä lähtenyt lähimmiltä,kansan kesä kuuma, kivinen, juossut janoisna joelle, janonsa sammuttanut.

Sana salskea sivalsi suveen, saattoi saappaat uljaat uneen, maa vapisi, itki ilmat , ilmassa sointu surullinen, maassa askelten kumu.

Maan kansa kulki kotiin , kontuihinsa, sulki ovet omansa ,leipänsä mursi oman. Saappaat , pelloille astumaan tehty,
laulut omille.

Maan kansa sulki sydämet muilta, otti omansa, antoi viljan kasvaa,
ja yli pellon kulki pilvi ohittaen toisen tuntemattoman, tunkeilijan,
on uuden aamun aika.