Valitan ja vaikeroin

Sitä valitan kuten ennen Savon ukko,

että liikennelaitos rakensi tiet

liian lähelle persauksia; en päässyt

pelaajaksi korikseen, en lentikseen.

Sitä vaikeroin, miksi yhä nykyäänkin

löytyy maastamme ja kansastamme

liian ahtaan pipon kutojia, sääntönikkareita,

kieltotaulujen ja raja-aitojen pystyttäjiä.

Sitä valitan, etten ehtinyt viisastua,

en aikuistua, kypsyä elämäntaipaleella;

samat, vanhat virheet, toistin ja toistin,

liian usein jätin huomiotta lähimpäni.

Sitä vaikeroin, etten osannutkaan rakastaa

vieläkin enemmän, vieläkin syvemmin,

sinua, ihmistä arjessani, kumppania pyhässäni,

sinua, rakkain, elämäni armain aamuaurinko.