Valon viemää

Valkeuden virta on vyörynyt,

mieleni ihanasti keventynyt.

Pois unohdan koleuden , lyhyen päivän.

Oi miten iloni nousee, yhtäaikaa auringon

kanssa.

Koskaan se ei petä,

kevät kauneudellaan.

Vuosikymmenten keväät ,

yhtä nuoruuden huumaa.

Hymy jokaisesta pälvestä,

ja nauran jo ääneen.

Pyöritä, pyöritä kevät

minut suloisuuden viittaan.

Se tanssittaa minua keveästi jälleen.