Valovarkaalle

Illalla
kuunsirppi
kurkisteli
pöydälleni.

Tuo kylmä
kiertolainen,
valovaras.

Kohta se hävisi
näkökentästäni
piiloon lumisten
männynlatvojen
taakse.

Kuvittelin sille
unimyssyn päähän,
ja nukahdinkin itse!

Kesken lauseen,
kesken Sen runon.

Odotan seuraavaan kiertoon,
tai vielä seuraavaan.

Kirjoitan kuolemattoman.