Vanha oliivipuu

Vanha oliivipuu

Oon vuosisadat seisonut tässä

nähnyt kaunista rumaa elämässä

Ennen sadon suuren annoin

vastuun kohdaltani kannoin

Nyt kuivuneet on oksat nää

se kai on osa elämää

Viell’ varjon voin mä allein luoda

ja lepopaikan muille suoda

Pilvet yli taivaan kulkee

uni hänet syliin sulkee

Hän huokaustani kuule ei

sen tuuli taakse vuorten vei

Hän suojaan pääsi alle vanhan oliivipuun !

Mies on vanha, nukkuu hiljaa

tuuli huuhtoo pellon viljaa

Vanha mies ei siihen herää

ei välittää kai jaksa enää

On päivätyönsä tehnyt hän

koko pitkän, kovan elämän

Nyt on aika tullut luovuttaa

puun alle hetkeks’ nukahtaa

Pilvet yli taivaan kulkee

uni hänet syliin sulkee

Hän huokaustani kuule ei

sen tuuli taakse vuorten vei

Hän nukkui alle vanhan oliivipuun !