Vapauteen

Järven selkä edessäin

tuulenvire käy tännepäin

laineet keinuu silmissäin

tunne tuo vettä piirtää

Nässyn pintaa tummaa 

liidossa lokit  nään 

valkoisin siivin kiitävät

toistaan siinä kohtaavan

Liitonsa kaunis tuo

vapaudest mulle viestii

Tahtoisin linnun lailla

kevyesti taivaita piirtäisin

vapauteen horisontin haihtuisin