Vasta vihdoin viimein

Aamuaurinko koivun latvaa suukotteli,

pääskysen pojat jo lentämään opetteli,

lintusten aariat kuuluivat rantapuista,

puutarhassa istuin liiankin lumoutuneena,

silmissäni viipyili rippeitä kevätyön unista.

Vasta vihdoin viimein, tänä aamuna, tajusin,

sinua sadoilla sanoilla nuorena rakastin,

nyt sanojen tilalle ovat tulleetkin teot,

pikkupikku huomaavaisuudet aivan arkiset.

Hain sinulle aamun lehden, lukulasisi noudin

sieltä vihkikuvien viereltä, päältä piirongin,

laitoin kahvinkeittimeen "rouheet" ja veden,

noukin kauniin kahvimukisi kaapista - sen,

minkä kyljessä lukee rakas kertoja kymmeniä,

hyshys-herättelin, jotta aamusi alkaisi hymyllä.