vedet

Auetessa uuden aamun
suruvettä nieleskelen
mietiskelen mistä;

yönkö sylistä sieltä
kevätriemun tuskasta
aamukasteen hetkestä

lehtipuiden mahlasta
kauneudesta katoavasta
syvän sinen silmästä

tuulen tuomasta pilvestä
vihmoo sade taivainen
täyttyy silmäin kyynelin