Moni tykkää rautatieasemien kuhisevasta energiasta. Siellä on mukava istua katselemassa ihmisiä – ainakin ulkomailla. Miksi Tikkurilan uusi asema ei kutsu viihtymään?

Tikkurilan tammikuussa avautunutta uutta rautatieasemaa hehkutettiin laajalti mediassa.

– Ihmisvirran perusteella tästä on tullut uusi Heureka. Ihmiset iloitsevat, että pääsevät kylmästä ja vedosta lämpimiin odotustiloihin, suitsutti liikennesuunnittelija Kari Lehtonen Helsingin seudun liikenteestä Helsingin Sanomissa (16.1.2015)

VR:n omilla sivuilla kehutaan, että ”matkakeskus tarjoaa matkustajille miellyttävät tilat asiointiin ja ostosten tekoon. Raiteet ylittävä asemasilta toimii odotustilana.”

Missä ovat penkit?

Lähdinpä sinne minäkin, aktiivinen junalla matkustaja.

Pettymys oli suuri, kun huomasin sen olevan perinteistä suomalaisen julkisen tilan suunnittelua kukkeimmillaan. Valtavan isolla, avaralla, valoisalla ja lentokenttää muistuttavalla asemalla on kymmeniä metrejä "kätevää" nojailutilaa – mutta vain muutamia kymmeniä penkkejä.

Verenpaineeni nousi. Miksi muualla maailmassa ihmiset saavat istua odottaessaan, mutta Suomessa se kielletään jo suunnittelulla?

Tiedän, että vastaväite penkittömyydelle on aina se, että niin vältetään juopottelevat ja metelöivät joukot.

Ehkä näin onkin, mutta jo häirikköjä on alle prosentti, niin onko oikein että 99 prosenttia kärsii siitä? Asemalla parveili kuitenkin päiväsaikaankin kaksi vartijaa, eikö heillä olisi aikaa häätää penkeillä turhaan istujat pois?

Miksi Tikkurilan asemalla ei ole enempää penkkejä? VR:n tiedotus ohjaa kysymykseni Liikennevirastolle, jossa kysymystäni pallotellaan henkilöltä toiselle. Lopulta löytyy kehäradan projektipäällikkö Juha Kansanen vastaamaan.

Aluksi kuulen litanian siitä, miten kaikkia virallisia eurooppalaisia määräyksiä on noudatettu. Penkkejä on tietty määrä, ja kolmasosassa niissä on käsinojat nousemista helpottamassa. On huomioitu näkövammaiset ja liikuntaesteiset.

– Tikkurilan asemasilta täyttää kaikki eurooppalaiset vaatimukset, mutta kompromisseja on jouduttu tekemään. Istumiseen on paikkoja, mutta niistä ei saisi muodostua rauhattomia kokoontumispisteitä, Juha Kansanen toteaa.

Joillekin rikkominen on huvia

Mitä pidempään keskustelen Kansasen kanssa, niin ymmärrän, että unelmani viihtyisästä rautatieasemasta ei voi toteutua Suomessa. Pieni porukka rikkoo kaikki, minkä vaan voi. Mikä geenivirhe meissä suomalaisissa oikein on?

– Asemalla on raportoitu seitsemän viikon aikana 970 häiriökäyttäytymistä. Vessat on rikottu ja sotkettu aivan järkyttävällä tavalla. Vartijoita ja huoltomiehiä täytyy olla koko ajan passissa aina auki olevalla asemalla, Kansanen kertoo.

Asemasillalla olisi mukavaa nähdä enemmänkin kahviloita ja pöytiä, joissa voisi istua vaikka lapsenlapsen kanssa katsomassa junia. Olen jo täysin masentunut kuultuani Kansaselta raadollisia yksityiskohtia aseman arjesta. Mutta hän  näyttää pientä valoa:

– Joskus uutuudenviehätyksen mentyä olo rauhoittuu. Ehkä penkkejäkin saadaan lisää. Asemaa voidaan aina muutella tarpeen mukaan.

Tikkurilan asemalla kulkee nyt päivittäin noin 20 000 juna- ja bussimatkustajaa. Liikennevirasto odottaa, että ensi vuonna avautuvan kehäradan myötä matkustajamäärät voivat jopa kolminkertaistua.

Tikkurilasta tulisi silloin Suomen toiseksi vilkkain asema päärautatieaseman ja Pasilan jälkeen.

Olisi todella mukavaa, että asema olisi myös viihtyisä ja elämää kuhiseva – eikä vain tyylikäs, avara ja valoisa.

 Budapestin asemalla on porukkaa.