Kun vuokra-asunto myytiin alta, Anne Lahtinen, 64, muutti pieneen torppaan maalle ja opetteli käyttämään moottorisahaa.
Viisi vuotta sitten vuokra-asuntoni Mynämäellä meni myyntiin ja jouduin muuttamaan.
Laskin, että olin muuttanut elämäni aikana 30 kertaa. Seuraava muutto saisi luvan olla viimeinen. Halusin oman talon.
Olen muuttanut elämäni aikana 30 kertaa. Tämä muutto sai luvan olla viimeinen.
Olin siskonmiehen syntymäpäivillä Torniossa, kun tapasin Vehmaalla mökkeilevän tuttavan. Hän kertoi, että siellä olisi myynnissä juuri minulle sopiva paikka. Jo viikon päästä olin satavuotiaan torpan onnellinen omistaja.
Pienen budjetin talo
Tein töitä henkilökohtaisena avustajana ja suunnittelin varhennetulle osittaiselle eläkkeelle jäämistä. Budjettini oli pieni, mutta ei torppakaan paljon maksanut: 30 000 euroa.
Otin torppaa varten asuntolainaa, jota lyhennän 220 euroa kuukaudessa. Vuokraa maksoin yli kaksi kertaa enemmän.
Lyhennän asuntolainaa 220 euroa kuukaudessa.
Asumiskuluni ovat pienet. Talon jokaisessa huoneessa on tulisija, joten se lämpiää kokonaan puilla. Olohuoneessa on talvikuukausia varten ilmalämpöpumppu.
Pakolliset remontit
Kun muutin, vesi ei tullut eikä mennyt. Ensimmäisenä syksynä liityin kunnan vesijohtoverkkoon ja vedin vesijohdon keittiöön.
Sisävessan ja pesutilojen rakentamisen piti jo alkaa, mutta teetinkin ensin sähköt uusiksi, sillä talossa oli alkuperäiset yksivaihesähköt.
Olen opetellut käyttämään moottorisahaa ja teen polttopuut omasta pihasta.
Torpan remontoinnissa ja pihahommissa saan toteuttaa itseäni mielin määrin. Olen rakentanut uutta lattiaa, siirtänyt oven paikkaa ja opetellut käyttämään moottorisahaa, jolla teen polttopuut omasta pihasta.
Siskoni risti minut elämäntapaintiaaniksi. Nimitys sopii minulle oikein hyvin.
Kimurantti eläke
Teen osa-aikatöitä ja saan varhennettua osittaista vanhuuseläkettä. Lokakuussa alan saada täyttä vanhuuseläkettä.
Asioita hiukan mutkistaa, että asuin välillä 23 vuotta Ruotsissa. Suurin osa eläkkeestäni on tulossa sieltä, ja se päätös viipyy. Suomesta saan eläkettä alle tuhat euroa kuussa.
Ruotsin eläkettä odotellessani elän säästeliäästi kuten tähänkin asti. Kierrätän mielelläni ja kirpparit ovat minun tavaratalojani.
Ruokaan ei mene paljon, kun teen ison annoksen kerralla ja syön samaa ruokaa vaikka viikon. Inhoan ruuanlaittoa.
Kierrätän mielelläni ja kirpparit ovat minun tavaratalojani.
Maalla oma auto on pakollinen. Auton kulut ovat kuitenkin pienet, kun pellon toisella laidalla asuu hyvä ja edullinen autonkorjaaja.
Minun autollani pitää päästä paikasta A paikkaan B ja pystyä kuljettamaan rakennustarvikkeita. Muulla ei ole väliä. Nytkin kyydissä on vanhaa lautaa ja etuistuimella sirkkeli.
Aion myös eläkkeellä tehdä osa-aikaisesti töitä niin kauan kuin jaksan. Työni henkilökohtaisena avustajana on niin kivaa, etten malta lopettaa.
Tämä on lyhennelmä ET-lehdessä 10/2024 olleesta jutusta. Tilaajana voit lukea sen kokonaan täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.
