Asun Helsingissä kerrostaloasunnossa, jonka omistan yhdessä tyttäreni kanssa – siis hän omistaa puolet ja minä puolet. Minulla ei ole miestä eikä tyttärellä sisaruksia.  Voiko vävyni vaatia tyttäreltäni avioerossa osaa asunnon arvosta, vaikka minä vielä elän? Olen säästöilläni ostanut tämän kaksion.  Jos asunto joudutaan vävyn vaatimuksen takia myymään, minä joudun taivasalle. Voinko vielä jälkeenpäin tehdä jotain myynnin estämiseksi? Vuositilaaja

Tyttärenne mies voi vaatia tyttären asunto-osuuden huomioonottamista heidän omaisuutensa osituksessa. Osituksessa puolison varoista vähennetään hänen velkansa. Erotusta kutsutaan omaisuuden säästöksi. Puolisoiden omaisuuden säästöt lasketaan yhteen. Osituksen lopputuloksena kummankin puolison tulisi omistaa omaisuutta niin paljon, että kummallakin on puolet yhteenlasketuista säästöistä (avio-osa). Jos tyttärenne on puolisoaan varakkaampi, tulee hänen suorittaa osituksessa miehelle tasinkoa, jotta miehen avio-osa täyttyisi. Tytär voi siis joutua myymään osuutensa asunnosta, jos hän ei pysty muutoin suorittamaan miehelle tasinkoa. Ositusta voidaan kuitenkin sovitella, jos se johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen tai siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Osituksen sovittelussa on otettava erityisesti huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat seikat. Tässä tapauksessa lopputulos näyttää kohtuuttomalta, koska te olette hankkinut asunnon ja lahjoittanut siitä puoliosuuden tyttärellenne. Mikäli puolisot eivät pääse yhteisymmärrykseen osituksesta, voi kumpi puoliso tahansa pyytää käräjäoikeutta määräämään pesänjakajan. Pesänjakaja toimittaa osituksen ja voi sovitella ositusta toisen puolison vastustuksesta huolimatta. Lahjakirjaa voi täydentää myöhemmin ja lisätä siihen ehdon, että lahjansaajan puolisolla ei ole avio-oikeutta lahjan kohteeseen eikä sen tuottoon. Määräyksen tulee olla päivätty, allekirjoitettu ja kahden esteettömän henkilön oikeaksi todistama. Se, onko tällainen ehto jälkikäteen tehtynä pätevä, ei ole oikeustieteellisen kirjallisuuden mukaan varmaa.  Jokaisen kannattaisikin jo lahjoja antaessaan harkita avio-oikeuden poissulkevaa määräystä. Silloin tällaisilta harmeilta vältyttäisiin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla