Kuka pääsee hoivakotiin? ”Tilanne on aika surullinen”, vastaa asiantuntija

Yksin kotona asuva äiti ei muista ottaa lääkkeitään. Ruoka jää syömättä ja hellan levy päälle. Kerran hän ei löytänyt kauppareissulta kotiin, ja ohikulkijat soittivat hätäkeskukseen.

Omaisten huoli on suuri, ja ympärivuorokautinen hoivapaikka olisi ehkä tarpeen.

Tilanne on aika surullinen moneltakin kannalta.

Sellaista ei kuitenkaan välttämättä aivan helposti saa.

– Tilanne on aika surullinen moneltakin kannalta. Yksi selkeä ongelma on tietysti se, että paikkoja on edelleen liian vähän ja kriteerit ovat tiukat, sanoo vanhuusoikeuden tutkija Henna Nikumaa Itä-Suomen yliopistosta.

Ympärivuorokautiseen palveluasumiseen tulisi kiireettömässä tapauksessa päästä kolmessa kuukaudessa ja kiireellisessä tapauksessa samana tai viimeistään seuraavana päivänä.

Kiireelliseksi tilanne voidaan arvioida esimerkiksi silloin, kun ikääntynyt on joutunut äkillisesti sairaalaan eikä voi enää palata omaan kotiinsa.

Kiire voi olla myös silloin, kun kotona on tapahtunut jotain erityisen vaarallista, kuten syttynyt tulipalo tai asukas lähtenyt pakkaseen ilman kenkiä.

Muulloin kyse on usein kiireettömästä tapauksesta, vaikka omaisen huoli olisikin kova.

Kyse on usein kiireettömästä tapauksesta, vaikka omaisen huoli olisikin kova.

Viime syksynä kolme kuntaa neljästä pystyi tarjoamaan kiireettömän paikan määräajassa kaikille paikkaan oikeutetuille asiakkailleen.

Heikoin tilanne oli Helsingissä, jossa joka kolmas joutui odottamaan pidempään kuin kolme kuukautta.

Kiireellisen paikan tarjoaminen on alueille selvästi vaikeampaa. Vain puolet kunnista onnistui järjestämään kiireellisen paikan samana tai seuraavana päivänä.

Näissä tilanteissa paikkaa odotetaan usein sairaalan vuodeosastolla.

200 kysymyksen kriteeristö

Hoivapaikan saaminen lähtee liikkeelle palvelutarpeen arvioinnista.

Nykyisin laki velvoittaa hyvinvointialueet käyttämään RAI-arviointikriteeristöä. Sen kysymysten avulla selvitetään, kuinka ikääntynyt henkilö pystyy selviytymään arjen toimista: 

• Onnistuuko suihkussa käyminen, entä ruuanlaitto?
• Millainen mieliala hänellä on?
• Entä kuinka paljon ihminen tarvitsee lääkkeitä ja pystyykö hän huolehtimaan niiden ottamisesta itse?
• Kuinka hän käy kaupassa?

Kriteerit täyttyvät tavallisesti vasta, kun kotona on jo monenlaisia vaikeuksia. Esimer­kiksi muistin kanssa on ongelmia ja lääkkeiden ottaminen unohtuu, ruokahalu on heikentynyt ja syöminen jää, asioiden hoitaminen ei onnistu, liesi unohtuu päälle.

Kriteerit täyttyvät tavallisesti vasta, kun kotona on jo monenlaisia vaikeuksia. 

Jos katsotaan, että nämä asiat voidaan hoitaa kotihoidon avustuksella, kriteerit eivät täyty.

– Kunnilla on aiemmin ollut käytössä omia mittareitaan palvelutarpeen arviointiin. Nyt palvelujen tarvetta arvioidaan samalla tavoin asuinpaikasta riippumatta, sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen johtava asiantuntija Sari Kehusmaa.

Jokaisen tilannetta arvioidaan tapauskohtaisesti. RAI-kysymyspatterissa on yli 200 kysymystä.

– Siksi yksiselitteisiä kriteerejä ei voi antaa, Kehusmaa sanoo.

Omaisilla ei ole laillista velvoitetta auttaa iäkästä sukulaista.

Käytännössä päätös ympärivuorokautiseen hoitoon pääsystä tehdään siinä vaiheessa, kun kaikki muut vaihtoehdot on jo käyty läpi ja kotiin on saatu jo runsaasti hoitoa.

Omaisilla ei ole laillista velvoitetta auttaa iäkästä sukulaista. Jos läheiset asuvat eri kaupungissa tai kieltäytyvät auttamasta, heidän apuunsa ei arvioissa voida tukeutua.

– Käytännössä omaiset hoitavat kuitenkin paljon, kantavat vastuuta ja vaativat palveluita tai hoitoa, tutkija Nikumaa sanoo.

Tulevaisuus on yhteisöllinen

Tavoite on, että ihminen voisi asua kotonaan mahdollisimman pitkään. Samaan aikaan myös kotihoidon tilanne on tiukka.

Paljon apua kotiinsa saavat ikääntyneet tarvitsevat usein myös muita palveluita, kuten päivystyskäyntejä ja sairaalajaksoja.

– On harhaluulo, että ihmisen hoitaminen kotona säästäisi joka tilanteessa. Monelle kotona asuminen on oivallinen ratkaisu, jos sinne saadaan yksilölliset arkea tukevat palvelut. Niin ei kuitenkaan tällä hetkellä ole.

On harhaluulo, että ihmisen hoitaminen kotona säästäisi joka tilanteessa.

Vuoden alussa uudistuneessa vanhuspalvelulaissa toivo laitetaan yhteisöllisen asumisen laajentamiseen. Sillä tarkoitetaan paranneltua versiota aiemmasta, ei-ympärivuorokautisesta palveluasumisesta.

Asukkailla on omat asunnot talossa, jossa on tarjolla yhteistoimintaa, ruokailua ja tarpeen mukaan kotihoidon palveluita.

Se on välimuoto: ikääntynyt saattaa jo tarvita vaikkapa yöllistä apua, mutta osa arjesta hoituu hyvin vielä yksinkin.

– Ongelmat syntyvät siitä, että palvelurakenne on ollut hyvin kahtia jakautunut. Kärjistetysti sanottuna on kotihoito ja ympärivuorokautinen tehostettu palveluasuminen. Hyppäys niiden välillä on aika iso, ja välissä on vähän vaihtoehtoja, THL:n Kehusmaa sanoo.

Ongelma on, että pulaa on sekä rahasta että hoitajista.

Tutkija Nikumaa on toiveikas, että yhteisöllisestä palveluasumisesta muodostuisi yksi ratkaisu. Vielä ollaan kuitenkin siirtymävaiheessa, ja muutakin täytyisi tehdä. Ongelma on, että pulaa on sekä rahasta että hoitajista.

– Ikäihmisiä mietitään edelleen liikaa yhtenäisenä ryhmänä, jolle kaikki maistuu ja haisee samalta ja kaikilla on samat tarpeet. Ei todellakaan ole. Tarpeita tulee miettiä yksilöllisesti.

Juttua varten on haastateltu myös Päijät-Hämeen toimialajohtaja Anu Olkkonen-Nikulaa sekä Laurea-ammattikorkeakoulun erikoistutkija Leena Formaa.

Jutun voi lukea kokonaan ET-lehden numerosta 21/2023. Tilaajana voit lukea sen täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.