Vantaalainen Lilian Forsblom, 31, teetti korun vanhempiensa sormuksista.

Monet koruni ovat hopeaa, mutta rakkain on kultakoru, jonka olen teettänyt vanhempieni sormuksista.

Kymmenkunta vuotta isäni kuoleman jälkeen sain äidiltä heidän vihkisormuksensa ja sinisafiirisormuksen, jonka isä oli ostanut äidille, kun minä synnyin. Olen vanhempieni ainoa yhteinen lapsi.

Halusin tallettaa nämä tärkeät esineet. Sellaisenaan en olisi kuitenkaan voinut niitä käyttää, joten päätin teettää niistä uuden sormuksen.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Vanhasta saa uutta

Seuraan Facebookissa useita vanhojen tavaroiden ryhmiä. Niissä kerrotaan korujen myymisestä romukullaksi, mutta myös niiden muokkaamisesta uusiksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kyselin ryhmäläisiltä suosituksia kultasepistä. Yhdessä niistä kiiteltiin Erkko "Eetu" Rantaa Hyvinkäältä. Hänen sormustenherra.fi -verkkosivujaan olin jo itsekin ihastuksella seurannut, joten ajoimme äitini kanssa häntä tapaamaan.

Kerroin Eetulle toiveistani. Halusin kaikki vanhat sormukset kivineen mukaan uuteen. Äidin vihkisormuksessa oli timantteja.

Eetu tutki korut ja totesi, että osa niistä oli 18 karaatin ja osa 14 karaatin kultaa. Tämän vuoksi sormuksia ei voinut suoraan liittää yhteen, sillä korussa voi olla vain yksi sen kultapitoisuuden todistava leima.

Hinta oli iloinen yllätys

Päädyimme ratkaisuun, jossa isän sormus säilyi uudessa korussa sellaisenaan kaiverruksineen. Se oli minulle tärkeää, sillä sama sormus on ollut jo isoisän vihkisormuksena.

Uuden sormuksen leveä keskiosa on kokonaan Eetun tekemä. Sen toiselle puolelle hän liitti isän ja toiselle äidin sormuksen.

Keltakultainen sormus on ihanalla tavalla vanhanaikainen ja minulle hyvin tärkeä. Tuntuu kuin isä ja äiti olisivat koko ajan mukanani.

Uskon, että teetän vielä lisää koruja, ehkäpä vihkisormuksenkin.

Sain Eetulta etukäteen arvion työmäärästä ja hinnasta. Uniikin sormukseni hinta, 600 euroa, yllätti minut. Luulin että se maksaisi paljon enemmän.

Työn lisäksi hintaa tuli koruun tarvitusta lisäkullasta. Perintökorujeni kulta vastaavasti pienensi sormuksesta maksamaani summaa.

Jos uusi sormus olisi tullut liian kalliiksi, olisin vain lykännyt sen teettämistä. Romukullaksi en missään tapauksessa olisi vanhempieni sormuksia myynyt.

Uskon, että vielä teetän muitakin koruja. Jos vihkisormus tulee ajankohtaiseksi, soitan taas Eetulle.

Jutun voi lukea kokonaan ET-lehden numerosta 10/2020.

Sisältö jatkuu mainoksen alla