Suomessa verkostomarkkinoinnin kautta ostetaan monenlaista kuppia ja kynttilää. Mutta miksi se herättää niin monenlaisia tunteita?

Istun sohvalla, lähes polvet suussa ja plaraan värikästä esitettä. Pirteä nainen edessäni esittelee kynttilöitä ja kertoo niiden tuoksuista, väreistä, paloajoista ja väreistä.

Miten kynttilöistä voi irrota noin paljon juttua? mietin ja katselen kuvaston kauniita kuvia. Hinnat hipovat kipurajoilla, 40 euron kynttilä ei ole enää pikku heräteostos, ajattelen kun sieraimiini leijuu kynttiläeteerien yli kahvin tuoksu. Lähes samaan aikaan myyjä alkaa kertoa, mitä kaikkea ihanaa emäntä, kutsujen järjestäjä saa emännän lahjaksi, jos me vieraat hölläämme kukkaroitamme ja tilaamme talven varalle vähän reilummin näitä kynttilöitä.

Mitä me ostamme olohuoneissa?

En ole ensimmäistä kertaa polvet suussa ja katalogi hyppysissäni jonkun tuttavani sohvalla. Enkä tunne ensimmäistä kertaa syyllisyyttä, ettei minulla juuri nyt ole tarvetta muovikupeille, rintaliiveille tai kynttilöille. Ja silti, olen mennyt vapaaehtoisesti moneen vastaavanlaiseen tilaisuuteen, ostanutkin ihan hyviä juttuja, mutta tuntenut samaan aikaan kummaa ristiriitaa ja syyllisyyttä. Ja sitten jopa pakoillut joitakin ahkerimpia kutsujia.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Silti verkostomarkkinointiyrityksiä tuntuu riittävän. Onko spontaanisti innostuvia kuluttajia niin paljon enemmän kuin meitä kiusaantujia? Eivät kai ihmiset loputtomiin suostu ostamaan vain miellyttääkseen muita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– On totta, että suomalaisille kotikutsujen järjestäminen on usein kimuranttia, samoin ystävyyssuhteiden sitominen businekseen, kauppatieteiden tohtori Elina Oksanen-Ylikoski toteaa. Vaikkapa Aasiassa tilanne hänen mukaansa on toisin; ystävyys ja liiketoimet kuuluvat siellä oleellisesti yhteen.

Silti 1990-luvun laman vuosina Suomeen rantautui runsaasti verkostomarkkinointiyrityksiä. Osa tuli markkinoille jäädäkseen, selkeästi ja rehdisti tuote edellä, mutta joukossa oli myös yrityksiä, joissa tuote tuntui olevan sivuseikka, ja uusien myyjien rekrytointi eli "päänahkojen" metsästäminen tärkeämpää. Tällaisesta liiketoiminnasta versosi pahamaineinen pyramidimarkkinointi.

– Yrityksen menestyksen takaa loppujen lopuksi tuote. Jos se on hyvä, siitä on luontevaa innostua vaikka kaverin kotisohvalta käsin, Oksanen-Ylikoski sanoo.

Myyjästä tutkijaksi

Kun Elina Oksanen-Ylikoski kiinnostui 2000-luvun alkupuolella tutkimaan viime vuosikymmenellä suomalaisen verkostomarkkinoinnin maailmaa, häntä kiinnosti erityisesti sen ristiriitainen maine. Hän perehtyi siihen, miten verkostomarkkinointiyrityksen viestivät toiminnastaan, miten niiden myyjät kokivat työn ja miten lehdet kirjoittivat aiheesta.

– Tunsin alaa sen verran, että olin valmistuttuani ja ensimmäisen lapsen äitiysloman aikaan hetken verkostomarkkinointi-tyyppisessa yrityksessä korumyyjänä. Kauppakorkeakoulussa kun koko markkinoinnin alasta ei puhuttu koskaan mitään, Elina Oksanen-Ylikoski kertoo.

Hän möi koruja tosin enimmäkseen erilaisissa messu- ja esittelytilaisuuksissa, joten hänellä ei ole myyjäkokemusta kotisohvien vieraille.

– Mutta olen itsekin ostanut esimerkiksi lastenvaatteita, mihin kotimyynti sopii mainiosti, hän toteaa. Oksanen-Ylikoski pitää kotimyyntikonseptia kuitenkin säilyttämisen arvoisena, sen kun ei tarvitse olla aina kiusallista eikä ainakaan syyllistävää.

– Verkostomarkkinoinnissa hurjan paljon riippuu hyvän tuotteen lisäksi tietysti myyjästä. Olen aika varma, että tulevaisuudessa kotimyynti tulee viemään osuutta vähittäiskauppamyynniltä. Samoin palvelun osuus tulee kaupanteossa kasvamaan.

Kauppa voi muutta olohuoneeseen

Mitä sitten kotisohvalta tulevaisuudessa ehkä ostetaan? Elina Oksanen-Ylikosken mukaan vaikka ihan normaaleja hyödykkeitä. 

– Kun väestö ikääntyy, meillä pitäisi olla mahdollisuus tuoda luotettavia palveluita kotiin tai vaikkapa luotettavia ostajia, jotka voivat ehkäpä tehdä päätöksiä puolestamme.

Tämä kuulostaa jo ihan järkevältä, kunhan minulle ei tuputeta hajukynttilöitä tai tuoksusaippuoita. 

– Eihän kotimyynnistä tarvitse ostaa mitään, mitä ei kaupastakin hankkisi, Oksanen-Ylikoski toteaa.

Se on hyvä nyrkkisääntö, jota aion noudattaa seuraava katalogi käsissäni.

Jouduin verkostomarkkinoinnin uhriksi, olin päänahka. Yli vuoden ajan nämä pyramidihuijarit pitivät minua otteessaan ennenkuin tajusin vetäytyä eroon tästä aivopesusta, törkeästä manipuloinnista. Seminaarimatkat veivät kosolti rahaa yöpymisineen ja nuo kustannukset menivät suoraan meidän typerien rassukoiden kukkaroista. Minulle jäi myymättömiä tuotteita pilvin pimein, olin mm. ostanut julmetun kalliin kattilasarjan tyhmyyksissäni. Rahaa siinä huijauksessa paloi yhden vuosipalkan verran.

Älkää hyvät ihmiset olko missään tekemisissä näiden verkostomarkkinoiden kanssa!

Vierailija

 Yksi syy on myös,  kun porukassa hullaannutaan, ei osata ajatella selkeästi, tehdään "hyviä" ostoksia porukan ja emännän inspiroimina. Olen ollut niin monilla kutsuilla, että noin olen itse käyttäytynyt, varsinkin nuorempana, en enää mene kutsuille. Koska jokainen kerta olen jälkeenpäin katunut kalliita ostoksia, jotka olisi ostanut vastaavat,  kaupoista moninkertaisesti halvemmlla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla