Suomessa verkostomarkkinoinnin kautta ostetaan monenlaista kuppia ja kynttilää. Mutta miksi se herättää niin monenlaisia tunteita?

Istun sohvalla, lähes polvet suussa ja plaraan värikästä esitettä. Pirteä nainen edessäni esittelee kynttilöitä ja kertoo niiden tuoksuista, väreistä, paloajoista ja väreistä.

Miten kynttilöistä voi irrota noin paljon juttua? mietin ja katselen kuvaston kauniita kuvia. Hinnat hipovat kipurajoilla, 40 euron kynttilä ei ole enää pikku heräteostos, ajattelen kun sieraimiini leijuu kynttiläeteerien yli kahvin tuoksu. Lähes samaan aikaan myyjä alkaa kertoa, mitä kaikkea ihanaa emäntä, kutsujen järjestäjä saa emännän lahjaksi, jos me vieraat hölläämme kukkaroitamme ja tilaamme talven varalle vähän reilummin näitä kynttilöitä.

Mitä me ostamme olohuoneissa?

En ole ensimmäistä kertaa polvet suussa ja katalogi hyppysissäni jonkun tuttavani sohvalla. Enkä tunne ensimmäistä kertaa syyllisyyttä, ettei minulla juuri nyt ole tarvetta muovikupeille, rintaliiveille tai kynttilöille. Ja silti, olen mennyt vapaaehtoisesti moneen vastaavanlaiseen tilaisuuteen, ostanutkin ihan hyviä juttuja, mutta tuntenut samaan aikaan kummaa ristiriitaa ja syyllisyyttä. Ja sitten jopa pakoillut joitakin ahkerimpia kutsujia.

Silti verkostomarkkinointiyrityksiä tuntuu riittävän. Onko spontaanisti innostuvia kuluttajia niin paljon enemmän kuin meitä kiusaantujia? Eivät kai ihmiset loputtomiin suostu ostamaan vain miellyttääkseen muita.

– On totta, että suomalaisille kotikutsujen järjestäminen on usein kimuranttia, samoin ystävyyssuhteiden sitominen businekseen, kauppatieteiden tohtori Elina Oksanen-Ylikoski toteaa. Vaikkapa Aasiassa tilanne hänen mukaansa on toisin; ystävyys ja liiketoimet kuuluvat siellä oleellisesti yhteen.

Silti 1990-luvun laman vuosina Suomeen rantautui runsaasti verkostomarkkinointiyrityksiä. Osa tuli markkinoille jäädäkseen, selkeästi ja rehdisti tuote edellä, mutta joukossa oli myös yrityksiä, joissa tuote tuntui olevan sivuseikka, ja uusien myyjien rekrytointi eli "päänahkojen" metsästäminen tärkeämpää. Tällaisesta liiketoiminnasta versosi pahamaineinen pyramidimarkkinointi.

– Yrityksen menestyksen takaa loppujen lopuksi tuote. Jos se on hyvä, siitä on luontevaa innostua vaikka kaverin kotisohvalta käsin, Oksanen-Ylikoski sanoo.

Myyjästä tutkijaksi

Kun Elina Oksanen-Ylikoski kiinnostui 2000-luvun alkupuolella tutkimaan viime vuosikymmenellä suomalaisen verkostomarkkinoinnin maailmaa, häntä kiinnosti erityisesti sen ristiriitainen maine. Hän perehtyi siihen, miten verkostomarkkinointiyrityksen viestivät toiminnastaan, miten niiden myyjät kokivat työn ja miten lehdet kirjoittivat aiheesta.

– Tunsin alaa sen verran, että olin valmistuttuani ja ensimmäisen lapsen äitiysloman aikaan hetken verkostomarkkinointi-tyyppisessa yrityksessä korumyyjänä. Kauppakorkeakoulussa kun koko markkinoinnin alasta ei puhuttu koskaan mitään, Elina Oksanen-Ylikoski kertoo.

Hän möi koruja tosin enimmäkseen erilaisissa messu- ja esittelytilaisuuksissa, joten hänellä ei ole myyjäkokemusta kotisohvien vieraille.

– Mutta olen itsekin ostanut esimerkiksi lastenvaatteita, mihin kotimyynti sopii mainiosti, hän toteaa. Oksanen-Ylikoski pitää kotimyyntikonseptia kuitenkin säilyttämisen arvoisena, sen kun ei tarvitse olla aina kiusallista eikä ainakaan syyllistävää.

– Verkostomarkkinoinnissa hurjan paljon riippuu hyvän tuotteen lisäksi tietysti myyjästä. Olen aika varma, että tulevaisuudessa kotimyynti tulee viemään osuutta vähittäiskauppamyynniltä. Samoin palvelun osuus tulee kaupanteossa kasvamaan.

Kauppa voi muutta olohuoneeseen

Mitä sitten kotisohvalta tulevaisuudessa ehkä ostetaan? Elina Oksanen-Ylikosken mukaan vaikka ihan normaaleja hyödykkeitä. 

– Kun väestö ikääntyy, meillä pitäisi olla mahdollisuus tuoda luotettavia palveluita kotiin tai vaikkapa luotettavia ostajia, jotka voivat ehkäpä tehdä päätöksiä puolestamme.

Tämä kuulostaa jo ihan järkevältä, kunhan minulle ei tuputeta hajukynttilöitä tai tuoksusaippuoita. 

– Eihän kotimyynnistä tarvitse ostaa mitään, mitä ei kaupastakin hankkisi, Oksanen-Ylikoski toteaa.

Se on hyvä nyrkkisääntö, jota aion noudattaa seuraava katalogi käsissäni.

Vierailija

Miksi verkostomarkkinointi ahdistaa?

Jouduin verkostomarkkinoinnin uhriksi, olin päänahka. Yli vuoden ajan nämä pyramidihuijarit pitivät minua otteessaan ennenkuin tajusin vetäytyä eroon tästä aivopesusta, törkeästä manipuloinnista. Seminaarimatkat veivät kosolti rahaa yöpymisineen ja nuo kustannukset menivät suoraan meidän typerien rassukoiden kukkaroista. Minulle jäi myymättömiä tuotteita pilvin pimein, olin mm. ostanut julmetun kalliin kattilasarjan tyhmyyksissäni. Rahaa siinä huijauksessa paloi yhden vuosipalkan verran. Älkää...
Lue kommentti
Vierailija

Miksi verkostomarkkinointi ahdistaa?

Yksi syy on myös, kun porukassa hullaannutaan, ei osata ajatella selkeästi, tehdään "hyviä" ostoksia porukan ja emännän inspiroimina. Olen ollut niin monilla kutsuilla, että noin olen itse käyttäytynyt, varsinkin nuorempana, en enää mene kutsuille. Koska jokainen kerta olen jälkeenpäin katunut kalliita ostoksia, jotka olisi ostanut vastaavat, kaupoista moninkertaisesti halvemmlla.
Lue kommentti

Isovanhempien, vanhempien, tätien ja setien jäämistöä peratessa kannattaa olla tarkkana. Heille käyttöesineenä ollut arkinen tavara voi tänä päivänä olla keräilijöiden himoitsema aarre. Huutokauppa Helanderin toimitusjohtaja ja meklari Mika Sirén listasi kysytyimmät.

1. Arabian Muumi-mukit

Ensimmäisiä Muumi-lastenastioita ja -pienoishahmoja alettiin valmistaa 1950-luvun lopussa. Varsinainen buumi alkoi kuitenkin Muumien toisesta tulemisesta 1990-luvun alussa. Edellisten sukupolvien jäämistöstä voi löytyä varhaista tuotantoa. Iän pystyy määrittelemään Arabian leimasta. Hinnat  500−3 000 euroa.

2. Muumi-pienoisnuket

Suomalaisen Atelier Faunin käsin kankaasta, puusta ja nahasta valmistamat Muumi-pehmohahmot olivat tuotannossa 1950−70-luvuilla. Atelier Fauni ei toimi enää.

Atelier Faunin Tuutikki 1950–60-luku, 2 300 e.

Atelier Faunin Jenni-täti 1950–60-luku, 280 e.

Atelier Faunin Nuuskamuikkunen 1950–60-luku, kädet puuttuvat, 160 e.

3. 1900-luvun lelut

Peltilelut, nuket, pienoisautot ja Tähtien sota -aiheiset lelut ovat kysyttyjä.

Mercedes-Benz 220 -peltiauto 1960-luvulta, 285 e.

Moottoripyöräpoliisi 1940–50-lukujen vaihde, 350 e.

Charles M. Schulzin Tenavat-nukkeja 6 kpl, 1960-luku, 400 e.

Viisi Tähtien sota -lelua, 70 e.

4. 1900-luvun rannekellot

Laatumerkkejä on paljon. Esimerkiksi hienot Omega-kellot maksavat 100−15 000 euroa.

Omega Speedmaster, 455 e

5. Vanhat postikortit ja valokuvat

Suosittuja ovat 1800−1900-lukujen kortit, joissa on mielellään kuvia Suomen kaupungeista, pitäjistä ja menetetyistä Petsamosta ja Karjalasta. Lähetetystä kortista maksetaan enemmän kuin lähettämättömästä. Hintahaarukka postikorttikansiosta huutokaupassamme 100−3 000 euroa.

Pohjois-Esplanadi 1908. Kortti on lähetetty samana vuonna.

6. Sota-aiheiset esineet

Kunniamerkit, asevelimerkit eli pinssit, sotilasunivormut, miekat. Hintahaitari on esineestä, sen iästä ja kunnosta riippuen melkoinen. Huutokaupassamme on myyty esineitä hintaan 200−20 000 euroa.

Koiviston risti ja pinssi 1939-40, 90 e.

7. 1950−60-lukujen design

Suvun kesämökin keittiöstä voi löytyvä vaikkapa Wärstsilä-Arabian valmistamia Finel-emaliastioita. Kysyttyjä ovat Kaj Franckin ja Tapio Wirkkalan kaltaisten muotoilijoiden tuotanto, samoin Bertel Gardbergin haarukat, veitset ja lusikat. Hinnat 100−1 000 euroa.

Etualalla tonttuaiheinen Finel-sarjan metallikasari 1960-luvulta.

8. 1950-luvun Aku Ankat

Esimerkiksi joulukuun 1951 näytenumero on myyty huutokaupassamme hintaan 2 000 euroa. Hyväkuntoisista vuosien 1952−1954 numeroista maksetaan hyvin. Samojen vuosien erikoisnumeroista saa parhaimmillaan tuhansia euroja.

Aku Ankan näytenumero 1959, alkaen 2 000 e.

9. Legosarjat

Tietoa hinnoista täältä.
 

Testamentilla halutaan etenkin turvata puolison asuminen ja talous ja taata se, että omaisuus ei valu lasten puolisoille. Mutta mitä muuta viimeiset tahdot yleensä sisältävät?

Yhä useampi ja nuorempi laatii testamentin. Joensuulainen asianaja Harri Kontturi suositteleekin, että jokainen, jolta jää perittävää, tekisi sen. Testamentilla voi määrätä, kuka saa omaisuutta, ja sillä voi myös ehkäistä perillisten riitoja.

Asiakirjan sisältöön vaikuttaa, onko testamenttaaja avio- tai avosuhteessa vai yksineläjä ja onko hänellä lapsia. Parit tahtovat yleensä varmistaa, että jäljelle jäävän ei tarvitse surra, miten hänelle käy.

Vaikka välit perillisiin olisivat hyvät, tilanteet voivat muuttua. Lapset saattavat toimia itse tai puolisoidensa lietsomana arvaamattomasti ja esimerkiksi kävellä lesken yli.

Harri Kontturi suosittelee, että ainakin nämä asiat kannattaa ottaa huomioon tetatmentissa.

1. Antakaa lesken päättää asumisesta

Avioleskellä on lain mukaan oikeus jäädä asumaan parin yhteiseen kotiin ja pitää sen irtaimisto jakamattomana elinikänsä. Jos hän vaihtaa asuntoa, perilliset voivat vaatia perimäänsä puolikasta asunnon myyntihinnasta. Tällöin leski ei välttämättä pysty ostamaan haluamaansa asuntoa, sillä esimerkiksi hieman rapistunut omakotitalo voi olla suunnilleen keskustakaksion arvoinen.

Testamentissa voidaan sanktion uhalla määrätä, että perillisten on suhtauduttava lesken asunnonvaihtotoiveeseen myötämielisesti. Kontturin mukaan käyttökelpoiseksi on osoittautunut vastahankaisten perintöosan kutistaminen lakiosaan. Se on tavallisesti selvästi vähemmän kuin perillinen muuten saisi.

– Kun perijä ymmärtää, että perintö pienenee, yleensä suostumus tulee.

Järjestely siirtää perinnön saamista. Toisaalta, perintö suurenee, jos uuden asunnon arvo nousee.

2. Älkää myykö mökkiä

Kesämökistä voi tulla kiistakapula, jos lapset tarvitsevat rahaa vaikkapa perintöveroihin. Kun pari haluaa taata, että mökkiä ei myydä ja eloon jäänyt saa vastaisuudessakin olla siellä, leskelle määrätään usein hallintaoikeus.

– Mökki voi olla tärkeä puolisoille. Sen sijaan esimerkiksi metsien tai arvopapereiden myynti harvemmin haittaa leskeä, Kontturi vertaa.

Vaikka leski ei omistaisi koko mökkiä, hallintaoikeuden turvin hän saa hallita sitä ja voi kieltää sen myynnin. Lesken hallintaoikeus keventää myös perintöveroa.

3. Avopuoliso ei ole vieras

Avopuolisoille testamentti on hyvin tärkeä. Vaikka pari olisi asunut vuosikymmeniä yhdessä, sillä ei ole lain edessä edes aviopuolison vähimmäissuojaa. Kun avopuoliso kuolee, keskeistä on, kuka omistaa minkäkin omaisuuden. Puolisoilla voi olla lapsia edellisistä liitoistaan, eivätkä he aina piittaa avolesken tahdosta.

– Jos asunnon omistaja kuolee, lapset voivat olla häätämässä jäljelle jäänyttä ennen kuin hautajaisia on pidetty, Kontturi kertoo.

Jälkeen jäävälle tulisi hänestä turvata asumisoikeus ainakin joksikin aikaa sekä hallintaoikeus yhteiseen koti-irtaimistoon. Oikeuksia voidaan laajentaa koskemaan myös mökin, auton tai vaikkapa Lapin viikkolomaosakkeen käyttöä.

4. Leskelle jätetään käyttörahaa

Leski ei puolisonsa kuoltua saa käyttää tämän rahoja, vaikka aiemmin lehden tilaukset, ruokaostokset, kiinteistöverot ja vakuutukset olisivat menneet yhteisestä pussista. Jotta hän ei joutuisi liian tiukoille, hänelle voidaan testamentata rahavaroja.

– Rahojen osalta hallintaoikeus ei ole riittävä eikä järkevä, Kontturi sanoo.

5. Ja määrätään tukihenkilö

Lesken turva voidaan maksimoida määräämällä testamentissa toimeenpanija. Hän auttaa, jos joku lapsista rupeaa änkyräksi esimerkiksi asunnonvaihdon yhteydessä.

6. Omaisuus pidetään suvussa

Avioerojen yleistyttyä on alettu määrätä, että lasten puolisoilla ei ole avio-oikeutta perinnöksi jäävään omaisuuteen eikä sen tuottoon.

– Vanhemmat varmistavat, että jos lapset eroavat, perityt rahat eivät lähde edes osaksi maailmalle miniöiden tai vävyjen mukana.

7. Perinnöstä voi poimia osan

Yhä useammin perijälle annetaan oikeus valita, ottaako hän koko perinnön, osan siitä, käyttöoikeuden vai luopuuko hän perinnöstä kokonaan. Ilman erillistä määräystä perijä voi vain ottaa perinnön tai luopua sitä.

– Jos viisikymppinen isä ei tarvitse rahaa, mutta haluaa isänsä metsästysmajan ja avoveneen, testamentin ansiosta hän voi saada ne ja siirtää loput lapsilleen, Kontturi sanoo.

Tällainen on järeää verosuunnittelua. Perintöveron alaraja on 20 000 euroa ja vero on progressiivinen eli kasvaa perinnön suuretessa.

Veropotti pienenee selvästi, kun perintö jakautuu monelle. Jos nyt perineen lapset perivät aikanaan saman omaisuuden, hyppääminen sukupolven yli säästää yhdet verot.

8. Minkä maan lakia sovelletaan?

Testamentissa kannattaa mainita, minkä maan lakia perintöön sovelletaan.

– Jos eläkeläinen muuttaa Aurinkorannikolle ja vähintään puolen vuoden asumisen jälkeen kuolee aurinkotuoliinsa, perintöön sovelletaan Espanjan, ei Suomen lakia, vaikka hän olisi yhä Suomen kansalainen.

9. Rahakokoelma kummipojalle

Kuka tahansa voi antaa omaisuuttaan muillekin kuin rintaperillisille.

Lapseton yksin elävä testamenttaaja haluaa usein jakaa jäämistönsä toisin kuin se lain mukaan menisi. Hän voi jättää kirjastonsa siskonsa tyttärelle, joka on suomen kielen opettaja tai rahakokoelmansa numismaatiikasta innostuneelle kummipojalleen.

Kontturi muistuttaa, että isoista perinnöistä muut kuin verisukulaiset voivat joutua maksamaan jopa puolet veroa.

10. Meritaulun tarina mukaan

Yhä useammin testamentti on viimeinen puheenvuoro läheisille. Sen uusi piirre on lämpimät viestit. Eno voi osoittaa meriaiheisen taulun siskonsa pojalle, koska tämä rakastaa merta ja kävi hänen kanssaan kalassa. Tai täti saattaa jättää kansallispukunsa tanhuavalle veljentytölleen.

Kontturi pitää tunnearvoa tärkeänä ja rohkaisee tarinoiden kertomiseen.

– Kun testamenttia luetaan perukirjoituksessa, kyyneleet valuvat perillisten silmäkulmista, hän kertoo.