Suorin tie metsänomistajaksi Suomessa on saada maata perintönä. Muuten tekee tiukkaa. Paavo ostaisi oikein hinnoiteltua metsää vaikka heti.

Paavo Puuntuottaja ei halua oikeaa nimeään julkisuuteen, sillä hän kirjoittaa nimimerkillä rehellistä ja selkokielistä metsäblogia. Jos 36-vuotias helsinkiläinen kirjoittaisi omalla nimellään, todellisuus saattaisi vääristyä.

– Haluan olla tavallinen puuntuottaja, joka ei saa mitään erityiskohtelua suositun metsäblogin pitäjänä. Nimettömänä taviksena saan kirjoittaa paljon vapaammin.
Olkoon hän siis tässäkin jutussa Paavo.

Paavo alkoi etsiä vaimonsa kanssa sopivaa metsätilaa kymmenisen vuotta sitten. Metsätilan piti olla riittävän suuri, järkevän ajomatkan päässä Helsingistä ja realistisesti hinnoiteltu. Tällaisia tiloja tulee myyntiin harvakseltaan ja ne menevät nopeasti kaupaksi.

Metsätilaa ei kannata ostaa näkemättä, sillä maasto, maapohja ja puusto ratkaisevat, mitä tilasta kannattaa maksaa.

Vuonna 2010 Paavo puolisoineen löysi kiinnostavan kohteen Etelä-Savosta ja lähti katsomaan sitä. Tila oli kuin olikin ”täydellinen”.

– Siinä oli 50 hehtaaria, sinne ajoi runsaassa parissa tunnissa, hoitamatonta taimikkoa oli paljon ja jonkin verran hakattavaakin, että pääsi opiskelemaan metsän uudistamista. Bonuksena meidän kummankin vanhemmat asuivat tilalta alta tunnin matkan päässä.

Kun ostajakandidaatit palasivat metsästä, Paavo tarttui puhelimeen.

– Se on kallein kauppa, jonka olen tehnyt saman tien ja senttiäkään tinkimättä.
Näin alkoi käytännön opiskelu metsätilalliseksi ja puuntuottajaksi – ja kokemusten rehellinen kuvaaminen Puuntuottaja-blogissa.

Metsätilallisten luvattu maa

Puolet metsätiloista on saatu perintönä ja melko kypsällä iällä. Tällä vuosituhannella metsänomistajaksi on tultu keskimäärin 55-vuotiaana.

Lehdissä on kirjoiteltu, että metsänomistaja on yhä useammin kaupunkilainen nainen. Ihan koko totuus tämä ei ole. Metsänomistajista vasta joka neljäs asuu yli 20 000 asukkaan kaupungissa. Naisten hoitovastuulla yksityismetsistä on neljännes.

Naisistuminen kyllä kiihtyy. Tulevaisuuden metsäomistaja 2030 -tutkimuksen mukaan 2030-luvun metsistä jo puolet kasvaa naisten omistuksessa.
Paavo ei ole perinyt metsää. Hän on nuori ja asuu suurkaupungissa. Hän ei edes kutsu itseään metsänomistajaksi vaan puuntuottajaksi.

– Eihän kahvilan pitäjäkään ole kahvikupin omistaja. Metsä on minulle tuotantoväline, haluan pitää sen kunnossa ja ansaita sillä vähän rahaa.

Älkää käsittäkö väärin. Paavo pitää maisemasta, metsätöistä ja metsän antamista fiiliksistä.

– Blogin pitäjänä näyttelen rationaalista sijoittaa, joka miettii metsän tuottoa ja jolle euro on paras konsultti.

Omistaja höystää metsän

Entistä harvempi metsänomistaja asuu kunnassa, jossa hänen metsätilansa sijaitsee. Metsästä tulee sijoitus-, retki- ja harrastuskohde.
Pieniä metsätiloja kutsutaan usein puuhapalstoiksi, mutta metsätilojen markkinoilla puuhapalstan ostajia on aika vähän.

– Useimmat ostajat haluavat tehdä töitä tilallaan ja saada jonkinlaisen palkan työlleen puuta myymällä, Paavo sanoo.

Paavolla on ollut sisäinen palo omistaa metsää pienestä pitäen. Hän löysi myös puolison, joka pitää metsästä ja metsätöistä. Nuori pari on opiskellut töiden ohelle metsätalousyrittäjän ammattitutkinnon. Alusta pitäen oli selvää, että metsä omistetaan puoliksi ja metsätöitä tehdään yhdessä.

– Ja mikä tärkeintä, kummallekin hankitaan metsään yhtä hyvät välineet. Yksi pahimpia virheitä mitä voi tehdä on se, että puolisot lähtevät yhdessä metsätöihin, mutta isännällä on paremmat työvälineet.

Paavo on saanut oppia metsätöihin ja puiden kasvattamiseen keskustelemalla kokeneempien kanssa, lukemalla metsäkirjallisuutta ja yksinkertaisesti kokeilemalla.

– Metsä on kiltti, siellä saa tehdä virheitä. Maapohja puskee uutta, vaikka vähän mokaisit. Paras lukemani kirja on Matti Kärkkäisen Metsieni kirja. Se on julmetun selkeä ja hyvä.

Metsässä voi toki tehdä suuriakin virheitä, jotka nielaisevat toiveet tuottavasta sijoituksesta. Samanlainen maapohja ja kasvuolosuhde tuottavat taloudellisesti ja esteettisesti erilaista satoa. Aika monia asia riippuu tilanomistajan tiedoista, valinnoista, arvoista ja toimeliaisuudesta.

– Isännän ja emännän jäljet höystävät metsän.

Paavo puolisoineen uskoo jaksolliseen kasvattamiseen, jossa alussa maa muokataan, istutetaan taimet, hoidetaan taimikkoa, harvennetaan metsä pariin kertaan ja päädytään lopulta päätehakkuuseen.

Matkan varrella puuta myydään sellun raaka-aineeksi ja lopulta tukkeina sahoille. Isännän ja emännän onnistuminen mitataan syntyneillä kuitupuu- ja tukkipinoilla. Muttei pelkästään niillä.

– Esimerkiksi taimikonhoidossa parasta on se, että palaute tulee heti toisin kuin monissa nykyhommissa, joissa mennään vaan projektipalaverista toiseen.

Metsätilat kiven alla

Paavo puolisoineen on etsinyt uutta ostokohdetta tuloksetta. Pariskunnan tavoite on omistaa tulevaisuudessa 200 hehtaaria metsää.

– Hyvien tilojen löytäminen on todella vaikeaa. Viime kesänä kävimme katsomassa kahta tilaa. Toisesta teimme tarjouksen, mutta emme saaneet sitä.
Paavo seuraa aktiivisesti metsätilojen kauppapaikkoja. Tällaisia ovat muun muassa Metsatilat.fi, Etuovi, Oikotie, Metsälehti, Bonvesta, Tornator ja Laatumaa. Tietoa myytävistä metsistä voi saada myös kuulopuheena ja paikallislehdistä.

Jos tila näyttää paperilla kiinnostavalta, Paavo hakee netistä metsätilan ilmakuvat.

– Niistä pystyy päättelemään aika paljon. Jos ilmakuvatkin näyttävät lupaavilta, lähdemme tilalle, kävelemme sen läpi ja mittaamme puustoisimmat kohdat, paljonko niissä on oikeasti puuta.

Tällaisen inventaariokävelyn jälkeen Paavolla on selkeä käsitys, mikä on puuston ja maapohjan arvo. Mielikuvista Paavo ei lähde maksamaan kuten moni muu. Tiloista pyydetään ja maksetaan hänen mielestään ylihintoja.

– Suurimmat voitot ja tappiot tehdään jo ostovaiheessa. Hinnoista näkee, että osa ostaa ylihintaisen metsän voidakseen jättää maata lapsilleen.

Myös Paavo haluaa jättää maata lapsilleen, joita on tällä hetkellä vasta yksi. Sitä ennen hän haluaa oppia taitavaksi puuntuottajaksi.

Paavon metsässä on tällä hetkellä erilaisia lohkoja, jotka kasvavat kuusta ja koivua. Ensiharvennuksen läpikäyneen kuusikon Paavo haluaisi päästä päätehakkaamaan ja uudistamaan. Tilalla olleen pellon hän metsitti koivulle. Myös sen hän toivoo pääsevänsä kaatamaan.

– Itse istutetun puun kaataminen ja uuden taimikon istuttaminen, se olisi jotain.
Lisäksi Paavo aikoo istuttaa tammia silmänruuaksi. Jos hän saisi järkevään hintaan avohakatun maa-alan, hän ryhtyisi vielä rohkeampaan kokeiluun.

– Haluaisin istuttaa puupellon eli hybridihaapaa pitkissä riveissä. Taimet ovat niin kalliita, että tuskin se kannattaisi, mutta joskus ihminen voi tehdä hölmöjä juttuja huvin vuoksi ja oppiakseen lisää.

Metsää lukuina

  • Suomessa on noin 347 000 yli kahden hehtaarin metsätilaa ja niillä noin 740 000 omistajaa.
  • Yksityishenkilöt omistavat noin 60 prosenttia Suomen metsämaasta. Seuraavaksi suurimmat omistajat ovat valtio (26 %) ja osakeyhtiöt (9 %).
  • Viime vuonna Suomessa tehtiin runsaat 3 100 metsätilakauppaa. Hehtaarin keskihinta oli 3 142 euroa.
  • Metsätilan keskikoko on 30 hehtaaria. Alle 10 hehtaarin tiloja on 125 000 ja yli 100 hehtaarin tiloja on vajaat 18 000.
  • Perikunnat omistavat 12 prosenttia metsätiloista. Noin puolet metsätiloista siirtyy omistajilleen perintönä. Suurin metsänomistajaryhmä ovat eläkeläiset.
    Yksityismetsä vaihtaa omistajaa keskimäärin 23 vuoden välein.

Älyteknologia lisää turvallisia autoiluvuosia. Mitä enemmän ikää kertyy, sitä tarkemmin autokaupassa on syytä kiinnittää huomiota auton lisävarusteisiin. 

  1. Koeajo kannattaa aina. Vain siten selviää, saako ajoasennon sopivaksi, näkeekö autosta hyvin ulos ja tuntuuko ajo hyvältä. Käyttömukavuutta kannattaa myös miettiä: onko etupenkille helppo istua tai onko tavaratilan käyttö kätevää. Hyvät ajovalot ovat Suomessa tärkeät. Niitäkin olisi hyvä päästä koeajolla testaamaan.
  2. Automaattivaihteet helpottavat ajamista ja lisäävät mukavuutta. Iän myötä reaktioajat pitenevät ja havainnointikyky heikkenee. Se vaikeuttaa ajamista etenkin taajamassa, jossa huomioitavaa on paljon. Automaattivaihteiden ansiosta muun liikenteen seuraamiseen jää enemmän aikaa.
  3. Tärkeimmät elektroniset turvallisuusvälineet ovat lukkiutumattomat ABS-jarrut ja ajonvakautusjärjestelmä, ESC, joka korjaa kuljettajan tekemiä ohjausvirheitä. Järjestelmä estää tehokkaasti esimerkiksi sivuluisuja ja ojaanajona. Ajonvakautuksen lyhenteitä ovat myös esimerkiksi ESP, VSC, DSC ja DSTC.
  4. Näkemistä parantavista lisävarusteista yleisimpiä on parkkitutka, joka varoittaa, jos kuski on pakittamassa päin seinää. Vielä parempi on peruutuskamera, josta näkee auton takana juoksentelevat lapset. Kaistavahti varoittaa, jos auto on ajautumassa kaistalta. Kuolleen kulman varoitin taas tarkkailee takaviistossa liikkuvia ajoneuvoja. Automaattijarrutus pysäyttää auton itsestään, jos kuski ei ehdi reagoida eteen juoksevaan ihmiseen.
  5. Mukavuuden voi yhdistää turvallisuuteen. Pysäköintiavustimella varustettu auto osaa itse ajaa parkkiruutuun. Avustimen saa jo moneen automalliin. Vakionopeudensäädin pitää halutun ajonopeuden päällä. Fiksuimmat laitteet osaavat huomioida nopeusrajoitukset ja pitää etäisyyden edellä ajavaan autoon.

Uutuuskirja kertoo, että Marimekon entinen omistaja Kirsti Paakkanen on testamentannut omaisuutensa lahjakkaille lapsille. Tiensä huipulle raivannut Paakkanen on itsekin lähtöisin köyhästä perheestä.

Marimekon entinen omistaja Kirsti Paakkanen on testamentannut omaisuutensa lahjakkaille lapsille, uutisoi Taloussanomat.

Asia kerrotaan vuorineuvos Ilpo Kokkilasta kertovassa tuoreessa elämänkerrassa Rakentajan jälki – Ilpo Kokkila Kalmarin kylätieltä kauppatorille. Kirjassa on läsnä myös Paakkanen, joka eli Kokkilan kanssa yhteistä lapsuutta Saarijärvellä.

Kirjasta selviää, että Paakkanen on testamentannut kaiken omaisuutensa Suomen lahjakkaille lapsille. Paakkasella ei ole omia lapsia.

– Suomi on palvellut minua hienosti. Maksan testamentillani rakkaudenvelkaa maalle, joka on maailman paras ja jossa asuu maailman upein kansa. 

88-vuotias Paakkanen syntyi itse vähävaraiseen perheeseen, eikä esimerkiksi päässyt rahanpuutteen takia oppikouluun.

Tyhjästä aloittanut Paakkanen perusti naisten mainosyrityksen vuonna 1969. Mainosyrittäjän uransa jälkeen Paakkanen osti Marimekon vuonna 1991. Marimekosta kehittyi hänen johtamanaan yksi Suomen menestyneimmistä tekstiili- ja vaatetusalan yrityksistä. Taloussanomien mukaan Paakkanen myi viimeiset omistamansa Marimekon osakkeet vuonna 2009. 

Paakkanen viettää eläkepäiviään ja kulkee Etelä-Ranskan-kotinsa sekä Espoon välillä. 

Lue myös: Riitta Suomen perintö menee omille ja maailman lapsille

Lue myös: Testamenttaisitko hyväntekeväisyyteen? Pienikin summa auttaa

Lue myös: 10 kysymystä ja vastausta ennakkoperinnöstä