Suomalaisten eläkkeet nousevat koko ajan, mutta silti meillä on edelleen myös hyvin pienituloisia eläkeläisiä. Hankalimmassa asemassa ovat kansaneläkkeen varassa olevat.
Eläkeläiset ovat nyt varakkaampia kuin koskaan ennen. Hokema on tuttu ja myös tosi – mutta vain osin.
Etenkin hiljattain eläkkeelle jääneistä moni on saanut täyden hyödyn työeläkejärjestelmästämme. Monelle eläkettä on karttunut koko työuran ajalta.
– Eläkkeelle jää koko ajan entistä koulutetumpia ihmisiä, ja moni on saanut työikäisenä kohtuullista palkkaa. Heidän toimeentulonsa on ihan hyvä, erityisasiantuntija Ilpo Airio sosiaali- ja terveysministeriöstä sanoo.
Eläkeläisköyhyys koskee Suomessa etenkin kansaneläkettä saavia. Heitä on noin 500 000.
Samaan aikaan meillä jää joka päivä ihmisiä eläkkeelle pelkän kansaneläkkeen varaan. Täysi kansaneläke yksinelävälle on 732,67 euroa kuussa.
Airion mukaan eläkeläisköyhyys koskeekin Suomessa etenkin kansaneläkettä saavia. Heitä on noin 500 000, kun eläkeläisiä kaikkiaan on yli 1,5 miljoonaa.
Miten eläkeläisen köyhyys määritellään?
Köyhyyden määritelmiä ja mittareita on paljon. Moni niistä laskee köyhiksi tai pienituloisiksi myös kansaneläkeläisiä paljon hyvätuloisemmat ihmiset.
Esimerkiksi Euroopan komission käyttämä mittari piirtää köyhyyden rajan alle 60 prosenttiin maan kansalaisten mediaanitulosta. Tämän mittarin mukaan suomalainen yksinasuva on pienituloinen, jos hän tienaa alle 1 354 euroa kuussa.
Yli 75-vuotiaissa on köyhyysrajan alapuolella eläviä suhteessa enemmän kuin koko väestössä.
Eniten pelkkää kansaneläkettä saavia on iäkkäissä naisissa. Heissä on paljon palkkatyön ulkopuolella olleita kotiäitejä ja maatalon emäntiä, joille ei ole kertynyt lainkaan työeläkettä. Toinen, mutta pienempi ryhmä ovat nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle joutuneet. Mielenterveyssyiden vuoksi ennenaikaiselle eläkkeelle jääneiden määrä on hiljalleen kasvanut.
Jonkinlainen jakoviiva menee ikävuodessa 75. Yli 75-vuotiaissa on köyhyysrajan alapuolella eläviä suhteessa enemmän kuin koko väestössä. Tätä nuoremmissa eläkeläisissä köyhyysrajan alapuolelle jää suhteellisesti pienempi osuus kuin koko väestöstä.
Omistusasunto voi tehdä eläkeläisestä varakkaan
Eläkkeiden taso vaihtelee valtavasti. Janan toisessa päässä ovat alle tonnin eläkkeet, toisessa päässä tilille kilahtaa viisinumeroinen luku.
Varallisuus ja toimeentulo eivät kuitenkaan ole pelkkää eläkettä. Moni on ehtinyt työ-uransa aikana hankkia sijoituksia tai kiinteää omaisuutta, oman kodin, kesämökin... Asuntovarallisuuden suhteen vastikään eläköityneet ovatkin suomalaisista varakkaimpia. Harvalla on enää eläkeiässä asuntovelkaa.
Leskellä saattaa olla mittava omaisuus, vaikka ansiotulona olisi pelkkä kansaneläke.
Pienituloisilla eläkeläisillä ei ole yleensä ollut työiässäkään varaa omistusasuntoon tai sijoituksiin. Poikkeuksiakin toki on. Esimerkiksi kotiäitinä olleella hyvätuloisen puolison leskellä saattaa olla hyvinkin mittava omaisuus, vaikka ansiotulona olisi pelkkä kansaneläke.
Oma lukunsa ovat eläkeläiset, jotka pihistelevät omasta kulutuksestaan, vaikka varaa olisi leveämpäänkin elämään. Suu saattaa olla säkkiä myöden, koska iäkäs äiti tai isä haluaa jättää perintöä jälkipolvilleen.
– Tällaiseen julkisen vallan on mahdoton puuttua. Omaisten asia olisi vakuuttaa, että heidän vuokseen ei pidä pihistellä, Airio sanoo.
Tuleeko eläkkeellä toimeen?
Köyhyyttä voi mitata myös kyselytutkimusten avulla: tuntuuko toimeentulo vaikealta?
Kyselyissä iäkkäät pienituloiset mieltävät itsensä köyhiksi harvemmin kuin tulojen perusteella voisi olettaa.
Eläkkeen suuruus ei välttämättä ole merkittävin hyvinvointiin vaikuttava seikka.
– Tyytyväisyyttä selittänee se, että monet iäkkäät ovat nähneet nykyistä vaikeampiakin aikoja, sodan tai sotien jälkeisen pula-ajan. Menotkin saattavat olla pienemmät kuin työikäisenä. Heillä ei ole enää lapsia ruokittavana tai asuntovelkaa maksettavana, Airio pohtii.
Hän huomauttaa, että eläkkeen suuruus ei välttämättä ole merkittävin eläkeläisten hyvinvointiin vaikuttava seikka. Hyvät terveys- ja vanhuspalvelut ovat keskeisiä: raha ei auta, jos hoivaa ei ole tarjolla.
Toimivat palvelut säteilevät hyvinvointia myös ikäihmisen lähipiiriin. Kun hoiva toimii, omaisten ei tarvitse huolehtia, miten vanhemmat tai isovanhemmat voivat.
Pahimmillaan köyhän arki on jatkuvaa taistelua ja sinnittelyä.
Mutta on rahallakin väliä – etenkin jos sitä on vähän. Pahimmillaan köyhän arki on jatkuvaa taistelua ja sinnittelyä. Eläkeläisköyhyydellä on merkitystä myös koko yhteiskunnalle. Pienet eläketulot voivat supistaa kansantaloutta. Jos rahat hupenevat ruokaan ja asumiseen, menee hukkaan ison eläkeläisjoukon kuluttajapotentiaali. Yrittäjiltä jää tuloja ja valtiolta verotuloja saamatta.
Kuka huolehtisi kansaneläkkeestä?
Airiota huolettaa eniten kansaneläkkeen kohtalo. Työeläkejärjestelmässä työnantaja- ja työntekijäjärjestöt pitävät omiensa puolta ja huolehtivat järjestelmän kestävyydestä. Kansaneläke sen sijaan on poliitikkojen käsissä.
– Mielestäni kaikkien puolueiden pitäisi sopia siitä, että kansaneläkeindeksejä ei jäädytetä ja että kerran hallituskaudessa tehtäisiin kansaneläkkeille kuoppatarkistus, jottei ostovoima jää jälkeen.
Tulevien sukupolvien eläkeläisköyhyyttä asiantuntija torppaisi jo pienestä pitäen.
Ennaltaehkäisevät perhepalvelut, lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut ja koulutus vähentävät aikanaan myös eläkeläisköyhyyttä ja varmistavat, että meillä on jatkossakin työssäkäyviä ihmisiä maksamassa eläkkeitä.
Juttu on julkaistu ET-lehdessä 18/23. Tilaajana voit lukea sen myös täältä. Jos et ole vielä ET-lehden tilaaja, tutustu digilehdet.fi-palveluun ja tee tilaus tästä.
Ilpo Airio
on eläkeläisköyhyyteen paneutunut Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan dosentti. Hänen mukaansa suomalainen työeläkejärjestelmä on kansainvälisesti tarkastellen melko vahva, vaikka haasteita tulevaisuudessa riittääkin.
